lauantai 17. joulukuuta 2011

Raivorapsutus

Vasta päästiin juoksuista niin sitten tietty tuli täit. Neiti rapsuttelee karvaa irti kauluristaan melkoista tahtia. Täytyy toivoa, että lääkitys ehtisi tehota ja täit kaatua ennen joululomille lähtöä, muuten tulee epäilemättä erittäin kiva joulu neljän koiran kuoputtaessa tauotta itseään. :)

Koska tämä päivitys ois muuten niin köykäsen oloinen niin listailenpa nyt käskyjä, jotka Tinja juuri tällä hetkellä muistaa ja osaa.

Istu
Seiso
Maahan
Tänne
Seuraa
Paikka/odota
Sivu
Kylki - menee kyljelleen
Vilkuta - menee kyljeltään selälleen ja huiskuttaa tassuilla
Hassu/tassu - antaa tassun
Kissa/koirapuisto/missä/etsi - hakee kissapehmolelun (tai jos sitä ei näy niin ketun)
Ole hyvä - saa syödä/ottaa
Yksi - läpsäyttää maata kerran
Kaksi - läpsäyttää maata kaksi kertaa
Ympäri - kierähtää ympäri (ihan seisovilteen siis)
Kumarra

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

18kk

Eikä kuvaa haha.
Voinen kuitenkin sanallisesti summailla kuluneen vuoden sekä nykyhetken.

Vuosi meni nopeasti ja aika iso osa siitä meni ihan peruskoulutuksen ja näyttelyiden merkeissä. Kevätpuoli käytiin koiranäyttelyssä junnuluokassa, matkaan lähti aina punainen ERI-nauha, Lahdesta myös SA. Mätsäreissäkin vuoden väri oli punainen, Tinja ei ole tähän mennessä kertaakaan saanut sinistä nauhaa. Paras sijoittuminen oli viimeisimmältä käväisyltä PUN1 BIS2.

Kaikki näyttelyarvostelut 2011;


"Sukupuolileimaltaan ja tyypiltään erittäin hieno narttu, joka myös esiintyy reippaasti. Todella sievä pää ja tumma pigmentti. Hienot sangat. Kaulassa ja rungossa hyvä ryhti. Vielä hieman suora edestä ja löysät kyynärpäät. Laadukas turkki. Kaunis keskiharmaa väritys. Hyvä häntä"


"10kk. eritt. hyvä tyyppi & mittasuht., kaunis pää & silmät, purenta ok. Kookkaat hieman pehmeät korvat, eritt. hyvä rintakehä, raajaluusto & kulmaukset. Hyvä turkki & häntä, löysät etuliikkeet, hyvä askelpituus." 


"Kaunis pää, jossa vahva sukupuolileima. Tällä hetkellä epävarmuutta etuosassa. Tarvitsee enemmän tilavuutta runkoon. Hyvä tilavuus takaosassa. Liikkuu hyvin" 


"10 months, ex scissors bite, ex. type, short body, ex. coat, good head, fine muzzle, good eye & ear, ex. body, standing trench (?) in front, well argulated, ex. tail carriage, moves well" 


"1 year. Excellent proportions. Short, square body. Good tail and good colour. Her foreface is just a little short for balance. Good carriage. Her ears could be neater. "


Toukokuussa käytiin pari kertaa koirakoulussa, kunnes juoksut keskeyttivät senkin touhun. Heinäkuussa alkoi totaalinen karvanlähtö ja alkutalveen saakka Tinja on ollut melkoisen naku tapaus.

Elokuussa muutin Tinjan kanssa Tampereelle kerrostaloyksiöön. Maisemanvaihdos oli melkoisen täydellinen joten vaatihan se totuttelua. Sisällä haukkuminen ei ollut missään vaiheessa ongelma, mutta lenkeillä ohittaminen piti opetella uudestaan. Huomattavasti Heinolan koirapuistoja vilkkaampi koirapuistokin vei oman aikansa ja yhäkin Tinja vähän ujostelee siellä jos ei ole tuttua koiraa seurana.

Terveystutkimustulokset lonkat B/B kyynär 0/1 ja polvi 1/0 olivat jonkin sortin pettymys, mutta niillä eletään. Tinja on hitusen reilu 45cm korkea ja painaa 15kg.

Keskellä pimenevää syksyä kävimme tokon alkeiskurssin ja tammikuuksi ollaan ilmoittauduttu jatkokurssille. Ennen säiden kylmentymistä ehdittiin myös pienesti testata verijälkeä. Näistä on hyvä jatkella ensi vuonna ja käydä näyttelyissäkin testaamassa mitä tapahtuu nyt, kun Tinja ei ole enää luonteeltaan ja liikkeiltään täysi junnu.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Kuvaspammia

Tällä kertaa isä ja tytär touhuamassa. Mainiota kun päivä meni niin nopeesti ohi, että kotiin tullessa aurinko oli jo laskemassa ja tuli hirveä kiire juosta kameran kanssa pihalle. Koirat ovat siis harjaamatta jee. 
Iki-iloinen Sipe


perjantai 2. joulukuuta 2011

Eivät järki ja tukka viihdy samassa päässä

Vaihteeksi bussimatka Heinolaan. Kaikenlaista jännää olikin tapahtunut sitten viime käynnin! Koirapuolen huomattava muutos oli... Jope.

Karvan lähtiessä myös sen itsetunto ja avoimuus ovat kohonneet hurjana! Ennenhän se on siis aina juossut Tinjaa pakoon ja murissut. Nyt ne touhuavat ongelmitta yhdessä. Jope ei tosin vieläkään ymmärrä ihan kaikkea Tinjan elekielestä, mutta yrittää silti leikkiä ja kirmata omalla tyylillään kessuneidin mukana. Tinja puolestaan on luonnollisestikin ollut äärimmäinen innostunut polskiherran muutoksesta.








Tinja melkein 18kk



maanantai 28. marraskuuta 2011

Tsuk tsuk tsuk tsuk

Tinjan juoksut kestivät tasan kaksi viikkoa loppuen 26.-27.11. viikonloppuna. Perjantaina kirmaistiin junalla kohti Joensuuta, mikä oli Tinjalle ensimmäinen junamatka (ja minulle itsellenikin toinen eheh). Ensimmäisen junaosuuden Pieksämäelle Tinja hengaili whippetpennun kanssa, ehdottoman positiiviset muistot sille ainakin jäi ja osasi myös käyttäytyä ihan rauhaisastikin eikä vain riehunut. Jatkokyyti oli taajamajuna, jossa Tinja nukkui koko matkan.
Perillä odotteli tutut shelttikaverit Minttu ja Meela. Tällä kertaa sheltit eivät arkailleet Tinjaa ja kolmikko liikuskeli sulavasti yhdessä. Mintulla oli parhaillaan juoksut menossa ja se oli aivan erityisen rakastunut Tinjaan.
Egoaan kasvatellut Tinja kylläkin halusi tehdä matalalla murinalla aina selväksi jos joku tuli liian lähelle minun laukkuja, mutta eipä se äänekästä uhoamista ja tuuppimista kummemmin raivonnut. Kerran sheltit onnistuivatkin tunkemaan sirot nokkansa laukkujen ruokakätköihin, mutta eihän Tinja-hölmö sitten siinä vaiheessa ollutkaan kiinnostunut menemään väliin.



Lauantaina oli pikkujoulujuhlintoja, joihin koirapuolelta osaa ottivat Tinja, sheltit, Hupsis-lappis ja Pinna-bc. Alkujännäilyjen jälkeen koiraporukka touhusi koko yön yhtenä laumana ja Tinja tykkäsi etenkin Pinnan kanssa nahistelemisesta.
Sunnuntaina Tinjaa taisi väsyttää yön meiningit, se oli hieman hermostunut ja haukuskeli normaalia enemmän. Junassa se pääasiassa nukkui, mutta jos jotain erityisen jännää tapahtui, mikä herätti kessuneidin niin se kyllä haukahteli taas. Onneksi hiljeni nopeasti komentamalla.
Pieksämäellä Tinja pääsi myös näkemään talven ensimmäiset lumet ja kulki koko puolisen tuntia kestäneen odotteluajan kuono maassa.
Seuraavassa junassa matkanneesta kessupennusta Tinja oli erityisen kiinnostunut ja kurkkaili penkkien alta rotutoveria.




Ekstrana kännykkäkuva elokuulta. 





Tampereellakin lumia odotellessa! Hyvä kun juoksut ohi niin nyt päästään koirapuistoonkin taas käyskentelemään.


// Ainiin. Ulkokuvat (c) Laura P.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Tikahdun

Niitä kuvia juu.

Match show -pytyt parin viikon takaa

Mirolle terveisiä hehkeältä neidolta
HA HA HAA

lauantai 12. marraskuuta 2011

Laiska koira on laiska

Juoksut ovat nyt kestäneet viikon ja tuo otus on todellakin ihan älyttömän laiska! Koulusta tullessani se korkeintaan lyllertää hitaasti ja monien venytysten kera vierelle jumittamaan tai vaihtoehtoisesti rötköttää pöydän alla pää vain kääntyen oven suuntaan. Hississä se ei vaivaudu kääntymään ympäri vaan seisahtuu paikalleen takamus ovea hipoen ja liikkuu vasta poislähtiessä.
Sisälläolo on puhtaasti nukkumista siellä täällä yksiössä ja pihalla olosuhteiden pakosta tehdään muutenkin vain lyhyitä lenkkejä (erittäin vilkasta koiraseutua tämä eikä paljoa lenkkitilaa muutenkaan). Ruokahalukin on neidillä nollissa.

Eipä kummempaa vuodatusta tällä kertaa. Voisin joskus latailla kameroiden akut, vaikka tuollaisen läheisyydenkipeän otuksen yksinään kuvailu on kyllä vähän vaikeaa...

lauantai 5. marraskuuta 2011

Eka jälki

Edeltävänä sunnuntaina käytiin niittämässä mainetta viereisen parkkiksen match showssa. Meinattiin missata koko tapahtuma kun heräilin itsekin vasta yhdeltätoista ilmottautumisaikojen alkaessa. Hyvin ehdittiin ja Tinjaa ei haitannut ollenkaan suoraan unilta vipeltää kehin - sehän esiintyi paremmin kuin koskaan aiemmin. Etenkin ravaamiseen olin tyytyväinen, minusta vaikutti ettei koira yrittänyt koko ajan hakea katsekontaktia tai heitellä innokkaasti jalkojaan tai kulkea viistosti, mitkä siis ovat olleet sen ongelmakohtia toisinaan.

Ensimmäisessä kehässä Tinja edusti mallikkaasti ja sai punaisen nauhan. Punaisten isojen aikuisten kehässä meitä sitten kierrätettiin oikein urakalla ja Tinja otti seisoessaan välillä häiriötä naapurikehistä. Erittäin hyvää treeniä kuitenkin. Sijoituttiin punaisten ykkösiksi. BIS-kehässäkin saatiin vipeltää viimeiseen saakka, lopullinen päivän saldo PUN1 BIS2.
Seuralaisia ei sattunut olemaan paikalla joten kuvia ei ole lainkaan. Mutta ehkä joskus toistekin voidaan menestyä jos esiintyminen sujuisi samaan malliin kuin tuolloin. ;)

Tällä viikolla lähdettiin keskiviikkona Heinolaan. Tinjan juoksuista ei ole vielä tietoakaan joten se on saanut riehua isänsä kanssa yllin kyllin. Lisäksi päätin viimein reipastella ja rymytä metsän puolelle testailemaan verijäljen tekoa. Verta ja metsää kun löytyy omasta takaa.
Tein pari jäljenpätkää, eka vain kymmenisen metriä ja toisen useankymmenen metrin, suoraan meneviä kumpikin. Annoin jälkien vanheta noin viisi tuntia ja sitten lähdettiin Tinjan kanssa. Tinjaa ei tarvinnut avustaa hommassa, se nuuskutti jäljet menemään nenä uskollisesti maassa. 'Pidemmällä' jäljellä se kerran käväisi tekemässä pari metriä jotain omaa hillumistaan sivuun ja katseli maisemia, mutta jatkoi sitten jäljen loppuun ...ja säikähti loppuun lihan lisäksi jättämääni muovipussia...
Mutta vaikutti sen verran toimivalta jutulta että eiköhän me tulla kokeilemaan vielä lisääkin jälkiä. :) Talvi tietty tulee ihanasti eteen jarruttamaan uuden 'harrastuksen'.

-----------------------------
muokkaus illalla


Mitä kohtalon ivaa, että ne juoksut sitten alkoivat juuri kun pääsin mainitsemasta toisin. Huomenna edessä epäilemättä riemukas matka kotiin, kahdessa bussissa koira vaaleanpunaisissa pitsireunaisissa juoksupöksyissä. Jes!

tiistai 25. lokakuuta 2011

Zzzzh zzzhh

Teenpä minäkin sitten kahdeksan faktan haasteen kun kerta suora vaatimus tuli. Muutoin voin todeta, että Tinjan kanssa elellään raukeaa hiljaiseloa ja odotellaan toisia juoksuja. Suurimpia actionhetkiä on jänikset, joita tulvii kerrostalon ympärillä vaikka ja mistä. Tänäänkin meinattiin tallata yhden päälle - Tinjakin näköjään sen verran taukki ettei osannut minua varoittaa kyseisestä otuksesta metriä lähempää.

1. Porukat laittoivat nimiini koiran minun ollessa vielä alle vuoden ikäinen. Glen of imaalinterrieri Marfidal Favorite Fellow oli todellinen jukuripää, jonka kanssa haasteena oli etenkin tulla juttuun muiden koirien kanssa. Herra valioitui nopeasti Suomen muotovalioksi, vaikka niistä ajoista minulla ei ymmärrettävästi olekaan mitään muistikuvia. Antti eli 14-vuotiaaksi, missä vaiheessa olin itsekin jo sen verran vanha että saatoin tehdä päätöksen etteivät terrierit, ainakaan glennit, taida olla mun juttu. ; ) Antti kuitenkin oli todella valloittava kaveri ja ehdottoman ihmisrakas.
Papereissa osaomistuksessa olleita koiriani ovat (olleet) iso münsterinseisoja Nadisa Snow Sissi ja keeshond Eerondaali Fashion.
2. Aiemmasta voinee päätellä etten ole koskaan elänyt ilman koiraa. Lapsuuden aikana on ollut koiria FCI-ryhmistä 1,3,5,7.
3. Näyttelyt ovat tutuimmaksi tullut harrastusmuoto koirien kanssa, kaikki vanhemmillani olleet koirat ovat käyneet kehissä ja minä sitten jatkan kiltisti samaa linjaa... Harvemmin noita palkintoja tulee kouraan joten 'harrastuksen' takana on toki muita aatteita. On hienoa tehdä tiiviskontaktista yhteistyötä koiran kanssa ja saada ulkopuolisen arvostelua koirastaan.
4. En osaa suoraan nimetä ehdottomia lempirotujani, ehdottomia ei-rotuja kyllä löytyy niidenkin edestä. Tinja kuitenkin on aivan mahtava otus luonteeltaan, sen kanssa on ollut ehkä luvattomankin helppoa. :D Ei ole tarvinnut hetkeäkään katua Tinjan ottamista. Meillä ikinä olleista roduista ulkonäöllisesti suosikkini on varmaan ollut iso münsterinseisoja, mutta niiden luonne ja käyttötarkoitus eivät kohtaa minun toiveitani. ;) Itälaikoissakin tulee vastaan todella (minun silmääni!) upeita yksilöitä [1] [2] [3]. Kessut ovat omalla persoonallisella tavallaan ihanan näköisiä nekin, vaikkakaan eivät samalla tavalla kauniita silmiini kuin aiemmat mainintani - 'söpö' olisi paljon parempi adjektiivi. Toisaalta Tinjan naamaa voin jo pitää rehellisesti sanottuna kauniinakin.
5. Koiraharrastuksissa olen todellinen laiskimus ja kilpavietitön yksilö. Tokoa harrastelen sen koiran&ohjaajansa uljaan yhteyden vuoksi, vaikka haluan kyllä joskus vielä virallisia koetuloksia sen merkiksi että todellakin osataankin niitä juttuja. Agility ja mejä kiinnostavat myös, mutta kumpaisenkin aloittamisen kanssa olen nyt harkintatauolla. Agility saattanee jäädä odottamaan seuraavaa koiraa, vaikka Tinja onkin erittäin lahjakas loikkija ja vikkelä kintuistaan... Terveystulokset eivät vaan olleet mitkään parhaimmat kunnon harrastamista aatellen.
6. Tokossa en silti ole vielä päässyt ALO-liikkeitä pidemmälle. Sipen kanssa treenasin alokasliikkeet kaikki, mutta Tinjan kanssa on vielä paljon työtä silläkin saralla, mm. estettä ei olla päästy kokeilemaan vielä lainkaan.
7. Vanhemmilta on 'periytynyt' myös viehätys hieman harvinaisempiin rotuihin. Harrastuksia jne. ajatellen pidän keskikokoisista koirista eniten, mutta ajatuksissa kutkuttaa myös pomeranianin tyyppinen pikkuotus laumanjatkeena.
8. Pidän turkinhoitamisesta, mutta jostain syystä tuntuu todella häiritsevältä jos joku on katselemassa vierestä. Harjaushetkeni (puunailen Tinjaa, Sipeä, Metteä 'vakituisesti') ovatkin yksityisiä tilaisuuksia. ;)

maanantai 17. lokakuuta 2011

Terveystutkimukset

Sain sulateltua polvituloksen niin saapui kennelliiton lausunta ja nyt pitää sulatella sitten vielä kyynärtuloskin... (Joka siis lähti 0/0)

Tinjan lopulliset tutkimustulokset: lonkat B/B, kyynär 0/1, polvet 1/0. Ei mitään katastrofia mihinkään suuntaan, muttei sen puoleen priimakamaakaan.

perjantai 30. syyskuuta 2011

Jännää ilmassa

Tokon alkeet on edenneet. Tinja ottaa perusasentoa paljon hallitummin ja on erityisen hohdokas paikallaanoloissa. Perusasennosta maahanmenemisessä sillä on häikkää, vaikka se olikin ottanut pahaksi tavakseen mennä seisomastakin istumisen kautta maahan. Nyt ollaan saatu seisomasta maahanmenossa karsittua se istumisvaihe lähes kokonaan pois.
Luoksepäästävyyttäkin ollaan treenailtu, oishan se kiva jos koira pysyis istumassa siinä vieressä eikä tarvis jännäillä että vipeltääkö se nätisti moikkaamaan vai moikkaako riemupompauksen kera.


Tiistaina tehtiin tuttavuutta kääpiövillakoira Kutin ja omistajansa kanssa - vaihteeksi suunta koirapuistoon, näin yksipuolista se minun ja Tinjan ulkoiluelämä on. ;) Koirapuistossa oli pienten puolella melkoisesti porukkaa ja isojen puoli näytti tyhjältä niin kokeiltiin mennä sinne rauhassa tutustuttamaan kaksikkoa.
Ei se isojen puoli sitten tyhjä ollutkaan, iso ja riehakas vieras neitikoira pyyhälsi temmeltämään joukkoon. Tinja oli alku-ujostuksen jälkeen varsin ihastuksissaan uudesta leikkikaveristaan. Kuti-parka jäi pienikokoisempana seinäkukkaseksi, vaikka koittikin vetää huomiota erilaisilla dramaattisilla elkeillä äänistä aina ontumiseen.

Isojen riehujien lisääntyessä aidassa lähdettiin sitten pois ja jatkettiin Kutin kanssa iltaa vilkkailla puistopoluilla ja pikkuyksiössäni. Tinja oli kovin itsevarma kodinemäntä ja olisi kovasti halunnut vieraansa leikkivän kanssaan käymällä tuuppimassa tuota ja haukkumalla päin naamaa. Kuti ei leikkimään lämmennyt kuin Tinjan lelujen kanssa, mutta Tinja ignoretti tyystin osakseen saamansa murinaprotestit ja jatkoi iloista linjaansa. Sentään piti vähän kohteliasta etäisyyttä eikä ollut koko ajan iholla kiinni.
Kiitokset Jennylle ja Kutille tapaamisesta :)

Torstaina matkattiin vaihteeksi Heinolaan, koskapa perjantaille oli eläinlääkäri siellä. Terveystutkimuksia ja rokotuksia, joita en totta puhuen kyllä jännäillyt etukäteen kummemmin ja olin ehkä turhankin luottavainen. Polvilausunnoksi tuli 1/0 (mediaalinen), mikä toki harmittaa jonkin verran. Tinjalla ei ole koskaan ollut mitään häikkää polvessa eikä mitään vahinkoja ole tapahtunut missään vaiheessa pentuikää. Noh, ainakaan tuon ei pitäisi vaikuttaa eloon jatkossakaan millään muotoa, eiköhän harrastusura onnistu ihan hyvin.
Lonkista en uskalla sanoa yhtään mitään ennen kuin saan tulokset käsiini, kerron sitten. Niissä saattaa tulla jonkin sortin rokotusta "hieman matalista lonkkamaljoista", sen näkee sitten. Kyynärissä puolestaan ei pitäisi olla mitään häikkää.
Tinja ei olisi halunnut nukahtaa tutkimuksia varten ja sille lisäiltiin suoneen rauhoittavia vielä röntgenhuoneessakin. Sieltä tultuaan neiti yhäkin itsepintaisesti puisteli päätään ja heilutti korviaan äkillisille äänille ja autoon päästyään nosteli jo päätään vaikka herätyspiikkejä tai mitään ei ollut annettu. Autosta päästyään seisoskeli ja käveli ominkin jaloin, hieman haparoiden sentään.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Riittäskö jo sateet?

No ei riittäs.

Aloiteltiin Tinjan kanssa tokon alkeitten ryhmässä. Ryhmässä on mennyt ihan mallikkaasti, etenkin vapaa-käskyn käyttö on valottunut nyt itsellenikin tehokkaammin kuin aiemmin. Tinjakin on kehityskelpoinen yksilö, mitä nyt piti aloittaa maahan-komennon opettaminen uudestaan kun tuo on näköjään ajan saatossa muuttanut 'huomaamattani' liikesarjansa niin että käy ensin istumaan ja siitä vasta maahan...
Bussimatkat kurssille on olleet vähän enemmän hampaidenkiristelyä. Kummankin tunnin jälkeen olen myöhästynyt n. kymmenellä metrillä parhaasta paluubussista, kivaa! Sitten pitänyt ootella tunti bussia ja päässyt kotiin vasta pimeällä huoh. Auto ois ihan jees.
Iloinen kyllä olin siitä että Tinja osaa nyt mennä paikallisbusseihin kivasti, itse astelee sisään ja tepastelee kauniisti bussin keskiosaan. :) Aiemmin sain kantaa koiran sisään.

Viikonloppuna käväistiin vaihteeksi Heinolassa. Tarkoitus oli ottaa kuvia kummastakin kessusta, mutta kas...




tiistai 30. elokuuta 2011

Henkinen taantuma

Miksi minusta on alkanut tuntua siltä, että Tinjan iästä on nyppäisty vuosi pois? Eilen se jahtasi ja näykki nilkkoja, täh? Muutenkin koko koira on 24/7 epäilyttävän hyväntuulinen ja hyppii koirapuistossa muitta mutkitta kenen vaan ihmisen syliin.
Toisaalta se kuuntelee paljon paremmin ja nopeammin, mutta sitten taas keskittymiskyky on laskenut pohjalukemiin - pääkoppa ei kestä kuin pari toistoa. Mielenkiintoinen luonnemuutos. Ehkä se vaan sitten energia patoutuu omien opiskelupäivieni aikana. Ensi viikolla aloitetaan ryhmässä tokoilut ja kotitreenejä otettu kevyesti ennen sitä.


Viime viikolla Tinja pääsi treffailemaan Miron kanssa useampaan otteeseen ja nythän se on aivan ihastunut nuoreenherraan. Torstain Tinja oli kokonaan Miron luona kyläilemässä (ilman minua siis) ja ilmeisestikin oli melkoisen touhukas päivä. Perjantaina olikin bussissa Tampereelta Lahden kautta Heinolaan yksi sikeästi nukkuva koira. Ihan mutkaton matka ei tälläkään kertaa ollut, haasteensa toi perjantai-illan nuorisobileet Lahden bussiasemalla (bussinvaihto - reilu puoli tuntia odoteltava) ja tiellä koikkelehtivat hirvet.

Heinolassa Tinja sai viettää viikonlopun Sipen kanssa juoksemalla ja painimalla. Sipellä oli yhä melkoinen karvanlähtö menossa ja harjalle riitti hommia... Tinja kävi nopsaan uimassakin, vaikka tylsäähän se oli kun ei ollut ketään uintikaveria.

Tampereella kävelin kartta kädessä maanantaina match showhun. Kahdeksasta neljään koulupäivän jälkeen ei ollut aikaa valmistautumiselle kuin pieni hetkinen ja unohdin sitten toki takin matkasta. Harmittaa myös kun retkituoli tuli jätettyä Heinolaan, siitä olisi iloa näissä.
No, Tinja ainakin oli koko illan hilpeällä tuulella. Päivän yksiössä lojumisen jälkeen sillä oli kunnon ylimäärä energiaa joten paikallaanlojuminen tuotti vaikeuksia. Kehässä esiintyi kuitenkin ihan mallikkaasti siihen nähden miten pitkä tauko näyttelyhommissakin on nyt ollut. Punainen nauha tuli, mutta ei jatkossa enää sijoituksia. Punaisten kehässä Tinjan keskittymiskyky oli jo nollassa ja se olisi halunnut leikkiä takanatulijan kanssa ja tehdä kaikenlaisia muita temppuja kuin seisomista. Pentu.

Piirros, jota en koskaan jaksanut tehdä loppuun.
Miron ja Tinjan hengailuja voi katsella täältä kun itseä laiskottaa nyt kuvien siirtely.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Heinolan näyttely

Tinja on saanut nostettua egoaan Tampereen puolella, nyt se ei enää koirapuistoissa jää massankaan keskellä pelkäksi seinäkukkaseksi. Isoja koiria kyllä varoo vähän eikä oikein tiedä miten leikkisi niiden kanssa, mutta kaikki muut on neidin mielestä jo kivoja.
Haukkumista en ole saanut kitkettyä pois jos lenkkipolulla tulee toisia koiria vastaan. Ihmiset se osaa nyt ohittaa hiljaa ja kauniisti joten suunta ei voi olla ihan huonokaan. Aika monta kertaa ollaan koirienkin ohi päästy hiljaa sentään ja Tinja hiljenee kyllä muutenkin oitis kun vieras koira on jäänyt meidän taakse.

Koirapuiston puolella Tinja pääsi viikon sisällä leikkimään kahden eri kessun kanssa, Miron (Ikurin Xmas Box) ja Lunan (Waatan Brassica). Tykkäsi kyllä kumpaisestakin tapaamisesta, vaikka Lunan hyperenergisyys menikin välillä Tinjan ymmärryksen yli... :)
Ja muunrotuisia leikkikavereita sitten on riittänytkin vaikka millä mitalla.

Perjantaina lähdettiin kohti Heinolaa, mikä ei ollut ihan yksinkertaisin matka. 2km matka bussipysäkille koiran ja kahden ison kassin kanssa ja urakan päätteeksi vastassa täysi bussi... Päästiin tuntemattoman herrasmiehen viereen istumaan onneksi, toivottavasti arvosti karvaista kengänlämmikettä kaksi tuntia. Tilaa oli todella vähän, mutta Tinja oli hienosti hiljaa ja rauhallisena koko matkan. Bussin käytävällä kulkeminen sitä jänskätti, mutta kyllä se omatoimisesti laskeutui Lahdessa ulos.
Siellä vaihdeltiin bussi lähes tyhjään, mutta ilmastoinniltaan erittäin kehnoon yksilöön. Mukaan tuli myös joku kääpiökoira, jolle neiti ego murahti tervehdyksen.
Loppumatkassa ei enää ollut mitään jännää, mutta täytyy sanoa että tulee kyllä tuskaa jos Tre-Lahti -välin linja-autot ovat aina tuota luokkaa. :|

Sitten siihen itse Heinolan näyttelyyn josta otsikko kertoikin joo! Sinne oli siis ilmoitettu äidin polski, jolla kaksi sertiä takanaan.
Valiota emme tälläkään kertaa saaneet, ERI1 ja siinä se. Tinjan otin mukaan turistiksi, jos vaikka sais vähän varmuutta tuohon vieraiden koirien kohtaamiseen hihnassa. Näyttelypaikalla Tinjalla olikin lystiä, se olisi halunnut leikkiä vaikka keiden kanssa (erityisesti Jopen, joka yhäkään ei arvosta Tinjan lähestymistä) ja jos aika kävi muuten pitkäksi niin hiekkakenttä olisi ollut kiva kaivettava jipii.

Kameran tosiaan unohdin tyylikkäästi Tampereelle. :)

perjantai 12. elokuuta 2011

Tilannekatsaus

Viikko siitä kun ensi kerran majoituttiin Tampereelle. Tiistaina palailtiin taas tänne. Nyt kun Tinja tajusi ettei kyse olekaan vain pikku vierailusta niin sen luonne on hieman muuttunutkin. Sisätiloissa se on rauhallinen ja hiljainen yhäkin. Ensimmäinen postin tuleminen tosin sai aikaan melkoiset murinat, mutta muutoin. Sen jälkeen olen itse testaillut änkeä poissaolojeni jälkeen tavaraa postiluukusta sisään ja soitella ovikelloa jne. Ovikellolle se haukahti yhden kerran ja hiljeni sitten. Postiluukun ääniin ei ole reagoinut enää mitenkään.

Pihalle päästessä se osaa odottaa että päästään piha-aidan ulkopuolelle ennen kuin tekee tarpeitaan. Haukkumisen kanssa pitää vain tehdä hieman töitä, Tinja aloitti tämän viikon puolella hälytellä vastaantulijoista. Pyöräilijät se tosin jättää huomiotta, mikä vähän kummastuttaa. Heinolassa se haukkui juuri ne pyörät ja ignoretti kaiken muun. Jaa'a.
Vaihdettiin nyt sitten lenkkivarustus valjaista pantaan ja lyhyempään hihnaan ja tasku täyteen nameja. Sen jälkeen on alkanut taas sujua, vaikka vaatiihan tuo joka ulkoilutuksen muuttaminen koulutustunniksi itseltä keskittymistä.

Koirapuistossa ollaan käyty useampaan otteeseen. Tinja on jo reipastunut siellä, vaikka viihtyykin parhaiten silloin kun muita koiria on korkeintaan yksi. Isot koiralaumat menevät yhäkin sen ymmärryksen yli ja kessu vipeltelee jalkojeni taakse turvaan ja käy sieltä sitten laahustamassa muitten perään uteliaan, mutta varovaisen näköisenä.

Pikku haeskelun jälkeen onnistuin löytämään meille tokon alkeiskurssin. Ensi kuun alussa näyttäisi myös olevan mätsärit tuolla läheisellä parkkipaikalla. Ei siis tarvitse Tinjan pelkässä yksiössä muhia tätä syksyä.

lauantai 6. elokuuta 2011

Muuttopäivä

Kuten ennakoinkin, Tinjalla ei ollut vaikeuksia ekana päivänään kerrostalossa. Muiden purkiessa muuttokamoja neiti ryömi pahvilaatikoiden päällä ja nakerteli luuta ja kanniskeli kissapehmoaan. Hissiäkään ei arastellut yhtään.

Pihalla iski sentään pienoinen levottomuus ensimmäisen lenkin aikana kun oli uusia juttuja - lastenvaunujen ohittamista ja vilkas tenniskenttä. Siinä olikin päivän ainoat haukahdukset.
Vastaan tuli myös tuntematon mies, joka erehtyi luulemaan Tinjaa joksikin toiseksi lähitienoon keeshondiksi. Sääli, ei saatu tarkemmin selville kuka tuo mystinen kloonikoira oli. Tinjaa hieman ujostutti kun vieras ihminen lähestyi sitä yllättäen hyvinkin tuttavallisesti ja puhui kuin vanhalle ystävälle.

Noiden jännyyksien jälkeen jatkettiin kävelyä ihan lähellä olevaan Hakametsän koirapuistoon. Ihan eri luokan puisto oli kuin mihin Heinolassa totuttiin! Paljon helpommin löydettävissäkin. Tinja jatkoi siellä varovaista linjaa, vaikka kokeilikin vähän leikkiä.
Muuttolaatikoiden purkamista ja huonekalujen kokoamista jatkettiin aina alkuyöhön saakka useamman ihmisen voimin, sitten luovutettiin ja porukka lähti. Väsähtänyt kessu nukahti oitis ja nukkui yönsä tyytyväisenä lukuunottamatta yökolmen hetkiä jolloin seinänaapuri teki äänekkään kotiintulon. Siihenkin Tinja lateli vain lyhyen ja hiljaisen tuhahdus+murahduksen, hyvä koira jee.

Seuraavana päivänä kaikki talon äänet - lapsen parkumiset, muiden koirien haukkumiset, töminät ja kolistelut Tinja suodatti ilman pienintäkään tuhahdusta.
Yksi päivä paikkojen fiksailua jäljellä ja sitten palaillaan taas pariksi päiväksi Heinolan puolelle, mutta hyvä fiilis jäi näistä muutamista päivistä Tampereella. :)

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Liikehdintää

23.-24.7. oli varmaan Tinjan suosikkiviikonloppu tältä kesältä ;D
Lauantaiaamuna raahauduttiin autolla Lahden puolelle moikkaamaan Joensuun väestöä. Minttu-sheltin Tinja oli nähnyt jo viime syksynä eikä kemiat tuntuneet vieläkään kohtaavan. Toivo-villakoira sen sijaan oli Tinjasta erittäin laadukasta seuraa ja Toivon nähtyään Mintun Meela-lapsonenkin jäi seinäkukkaseksi muutamista vaisuista lähestymisyrityksistään huolimatta.

Koiraporukka kuskattiin kerrostalon kuumuudesta rannalle ja Tinja ehti vetää useat riemuhepulit yrittäen saada milloin kutakin läsnäolijaa leikkiseurakseen. Veteen menemistäkään neiti ei empinyt lainkaan ja taisi viettää siellä eniten aikaansa nelikosta. Kivaa sillä siis oli, siitä ei epäilystäkään! Kiitokset Joensuun kävijöille.

  
Paluumatkalla Heinolaan pysähdyttiin vielä Heinolan eteläpäähän tapaamaan Tinjalle läheisempiä koiratuttuja; ikätoveri portugeesi Petraa, Ângelaa ja Brunoa. Heinolan koirien uittopaikka (ainakaan se mille me osuttiin) ei ollut kummoinen ja Tinja selkeästi kartteli ikävää kivipohjaa ja äkkisyvää. Petran kanssa sen kuitenkin teki mieli leikkiä ja kun vesileikit ei kelvanneet ja alue oli vilkasta parkkipaikkaa niin jatkettiin matkaa koirapuiston puolelle. Siellä koiralauma touhusi aikansa ja teinipiskit ottivat muutamat leikkikierrokset vanhempien koirien nyrpistellessä kuonojaan moiselle touhulle.

---

Sunnuntaina ei ollut enää koirakaverien tapailuja, mutta pikku reissua silti. Tällä kertaa matkattiin Tinjan kanssa pohjoisen suuntaan Sysmän puolelle ja lähdettiin mustikkametsään. Tinja hokasikin hyvin jutun juonen ja napsi mustikoita puskista melkoista tahtia...



Seuraavan viikon huippujuttu on ollut asunnon varmistuminen Tampereella. Sijainti vaikuttaisi ok:lta koiran kanssa elämiseen, vaikka etusijalla toki olikin opiskelupaikan läheisyys ja hyvät kulkuyhteydet.
Parin viikon sisällä siis lähtee muuttoliike Tampereen suunnalle! ;D Sen suunnan koiraihmisten vuoro viihdyttää Tinjaa~

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Haavereita ja seikkailuja

Hommasin liivit veneilyä/uimista varten ja nythän Tinjaa ei pidättele enää mikään lampea valtaamasta ;D
Keskikesä aloiteltiin hautajaismatkan merkeissä. Sipe, Mette ja Jope jäivät kotiin tarhoihin, mutta Tinja tuli mukaan 3½ tunnin matkalle ja perillä sai aluksi viettää aikaa viileässä, tyhjässä tallissa yksinään ja loppupuolella sitten ihmisten seassa. Pari karjalankarhukoiraakin olisi ollut nähtävänä, mutta ne eivät neitiä kiinnostaneet pätkän vertaa. Lehmiä kohtaan se sen sijaan oli utelias, vaikkakin varovainen. Kierteli hieman kauempana ja sitten varovasti aina lähentyi häntäänsä heilutellen kunnes stoppasi noin puolen metrin päässä kokonaan.
Ennen reissua tuli (jälleen) todettua se ettei Tinjasta, Sipestä ja Jopesta taida saada kolmestaan toimeentulevia kavereita. Jope kyllä suhtautui vapaana loikkivaan Tinjaan ensin ok:sti, mutta Tinjan tultua kutsumaan sitä leikkiin puolalainen kävi murisemaan ja sitten riensikin isäkessu nopeasti 'puolustamaan' tytärtään. Varsinaista tappelua ei tullut, Sipe kiepautti heti murinaansa jatkavan Jopen maahan, mutta siinäkin konfliktissa Jope ehti nirhaista toista naamaan jotenkin.
Sipeltähän lensi sitten mukavasti verta kuononseudusta ja parin aivastelun jälkeen se oli sotkenut jo minutkin ihan punaiseksi, huhhuh. Siinä olikin sitten pesemistä kummassakin. Haavoja en saanut lopultakaan paikallistettua, mutta kaikki hampaat olivat paikallaan eikä selkeästi näkyvää ruhjetta missään ja vuotokin loppui aikanaan hyvin joten ei siinä sitten mitään.

Itse reissun jälkeen riitti sitten jälleen koira-actionia Meten karauttaessa vapaalle. Vanha laika ei jaksanut kirmailla 'kuin' nelisen tuntia vapaalla eikä ilmeisesti poistunut omista metsistä kauemmas, mutta vältteli silti kaikki kutsut. Naapurit bongasivat sen juomatauolta lammen rannalta ja sen jälkeen saatiin koira onnellisesti kotiin.

Sittemmin koiralauman keskuudessa on ollut rauhallista. Monta kertaa on käyty uimassa, liivien kanssa Tinja jaksaisi polskia vedessä vaikka miten kauan&kauas - sillä ehdolla tosin että ihmiset eivät ole kaukana. Sipeäkin käytin uimassa liiveillä, mutta sen kanssa homma oli työläämpi kun ensin piti avustaa sitä ylipäätään uintitekniikan löytmisessä ja sitten se olikin jo pian niin väsyksissä ettei viitsinyt kauempaa uitattaa, rapakuntoinen kaveri. Tinja puolestaan sai uutta jännää kokemusta veneilemisestä. Se oli alusta saakka rauhallisen utelias veneilijä ilman mitään ongelmia (ellei lasketa sitä että kannoin sen sinne veneeseen?).

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Kesäfiilis

Nyt ollaan vaihdettu niin vapaalle, ettei blogissa varmaan tämänkään päivityksen jälkeen aikoihin tapahdu kummempia. Koirat uivat, keräilevät pari punkkia silmien väliin (siihen ne poikkeuksetta ovat kessuillani iskeneet) ja heittelevät karvojaan. Kaikki paikalliset koirakoulun tunnit missattiin erilaisten menojen takia ja järkikouluttaminen korvautui kumartamisen kaltaisten temppujen opettamisella. Tinja myös oppi menemään meidän talon portaat yläkertaan ja takas, siihen taitoon kykenevätkin meidän koirista vain kessukaksikko.

Muuttokuukausihan tässä myös lähestyy, mutta toistaiseksi ei hajuakaan minne kaupunkiin - Tampereelle silti toivoisin pääseväni sisään. Täytyy sen mukaan sitten kartoittaa syksyn näyttelyt ja muut harrastukset kun saa enemmän tietoa kouriin.
Toistaiseksi jatkakaamme kesäfiiliksessä, seuraavin kuvamassoin;

lauantai 11. kesäkuuta 2011

1v.!

Synttäripäivän kunniaksi iso luu ja paljon uimista - nyt kun Tinjakin tykkää vapaaehtoisesti uida ihan syvemmälläkin. Paljon onnea Sipen ja Kitin lopuillekin pennuille!
Viimeinen viikko on lähinnä nautittu kesästä, maanantain ja tiistain Tinja tosin oli äidin hoidettavana kun itse riensin pääsykokeissa Jyväskylässä ja Tampereella.
Sen jälkeen useampana päivänä kokeiltiin tuota uimassa käymistä nyt kun omistaja itsekin uskaltaa kahlata syvemmälle veteen. Joka päivä Tinjakin uskalsi kokeilla enemmän kunnes sitten alkoi uida luontevasti ilman jatkuvaa pohjakosketuksessa kahlailua.



Torstaina napattiin auto alle ja suunnattiin Lahden puolelle pienimuotoisille kessutreffeille. Miro ja Tinja tulivat ihan hyvin juttuun, vaikka helle rajoitti touhuilua huomattavasti. Miron torkahtaessa Tinja sai vilkkaampaa seuraa Leevi-valkkarista ja siinä ohessa myös esitteli ahnaan kessun salakavalia herkunryöstötaitojaan.
Kotona neiti sai nukkua iltapäivällä pari tuntia kaikessa rauhassa ja sitten lähdettiin uudestaan matkaan, tällä kertaa vain katselemaan agiepiksiä Heinolan raviradalle.

maanantai 30. toukokuuta 2011

Märkää karvaa

Viime päivät onkin satanut reippaasti jee. Tinja oli tiistaista sunnuntaihin kasvattajan luona ja käväisi erkkarissa. Ilmeisen rankkaa oli kun nyt on nukuttanut hirveästi ja ruuan kanssa taas pientä lakkoa. Yksi huomattavan hyvä puoli tässä melkein viikon reissussa oli, että Jopella oli joku nyrjähtänyt aivoissa ja se toivotti neitikoiran takaisin todella nätisti. Oli erittäin mukavaa, kun saattoi pitää koko koirajengiä yhdessä vapaana ilman että aina pitää tilkitä joko Jope tai Tinja jonnekin vuorottelemaan. Kerran Jope kyllä yritti ryömiä auton alle piiloon ja toisella kertaa lähdin kallioille kuvaamaan koiria jolloin puolalainen kipitti töpö alhaalla takaisin sisälle. No, oli tämä silti huomattava erävoitto. Toivon että Jope herää huomenna samalla mielialalla kuin tänäänkin eikä tarvitse enää palata lähtöruutuun. Tinja ainakin kohteli polskipaimenta nätisti joten ei tänpäiväsestä olisi pitänyt uusia traumoja tulla.

Ainiin, Sipen kanssa käytiin eilen Heinolan mätsäreissä. Keli oli vilpoisa ja odoteltavaa oli paljon, seuraakaan kun ei sattunut löytymään mistään paikalle. No, Sipe ei tunnetusti siedä tylsiä hetkiä joten tekemistä kyllä riitti koko ajaksi. Noissa mätsäreissä ei ollut normimätsärien luokkajakoa ja sinipunaerottelua, vaan virallisten näyttelyiden luokat ja suoraan neljän parhaan sijoittaminen. Sipe sijoittui avointen luokan kolmanneksi. Herra oli kovin reippaalla tuulella kehässä, mutta maltoi siltti keskittyä kiitettävästi handleriinsa ja ilahdutti muitakin positiivisella höyryämisellään. Kolmanneksi sijoituttiin ja kotiintuomisiksi Jopelle ruokapalkintoja.

Seuraavissa kuvissa on turkeiltaan erittäin edustavia koiria. Sateiden jälkeen ei tullut vielä ketään harjattua joten lookit ovat sen mukaisia. Löytyy niin kuraa, kasaanlitsahtanutta kaulusta kuin tumppulookkia.