Tsuk tsuk tsuk tsuk

Tinjan juoksut kestivät tasan kaksi viikkoa loppuen 26.-27.11. viikonloppuna. Perjantaina kirmaistiin junalla kohti Joensuuta, mikä oli Tinjalle ensimmäinen junamatka (ja minulle itsellenikin toinen eheh). Ensimmäisen junaosuuden Pieksämäelle Tinja hengaili whippetpennun kanssa, ehdottoman positiiviset muistot sille ainakin jäi ja osasi myös käyttäytyä ihan rauhaisastikin eikä vain riehunut. Jatkokyyti oli taajamajuna, jossa Tinja nukkui koko matkan.
Perillä odotteli tutut shelttikaverit Minttu ja Meela. Tällä kertaa sheltit eivät arkailleet Tinjaa ja kolmikko liikuskeli sulavasti yhdessä. Mintulla oli parhaillaan juoksut menossa ja se oli aivan erityisen rakastunut Tinjaan.
Egoaan kasvatellut Tinja kylläkin halusi tehdä matalalla murinalla aina selväksi jos joku tuli liian lähelle minun laukkuja, mutta eipä se äänekästä uhoamista ja tuuppimista kummemmin raivonnut. Kerran sheltit onnistuivatkin tunkemaan sirot nokkansa laukkujen ruokakätköihin, mutta eihän Tinja-hölmö sitten siinä vaiheessa ollutkaan kiinnostunut menemään väliin.

Lauantaina oli pikkujoulujuhlintoja, joihin koirapuolelta osaa ottivat Tinja, sheltit, Hupsis-lappis ja Pinna-bc. Alkujännäilyjen jälkeen koiraporukka touhusi koko yön yhtenä laumana ja Tinja tykkäsi etenkin Pinnan kanssa nahistelemisesta.
Sunnuntaina Tinjaa taisi väsyttää yön meiningit, se oli hieman hermostunut ja haukuskeli normaalia enemmän. Junassa se pääasiassa nukkui, mutta jos jotain erityisen jännää tapahtui, mikä herätti kessuneidin niin se kyllä haukahteli taas. Onneksi hiljeni nopeasti komentamalla.
Pieksämäellä Tinja pääsi myös näkemään talven ensimmäiset lumet ja kulki koko puolisen tuntia kestäneen odotteluajan kuono maassa.
Seuraavassa junassa matkanneesta kessupennusta Tinja oli erityisen kiinnostunut ja kurkkaili penkkien alta rotutoveria.

Ekstrana kännykkäkuva elokuulta. 

Tampereellakin lumia odotellessa! Hyvä kun juoksut ohi niin nyt päästään koirapuistoonkin taas käyskentelemään.


// Ainiin. Ulkokuvat (c) Laura P.