Henkinen taantuma

Miksi minusta on alkanut tuntua siltä, että Tinjan iästä on nyppäisty vuosi pois? Eilen se jahtasi ja näykki nilkkoja, täh? Muutenkin koko koira on 24/7 epäilyttävän hyväntuulinen ja hyppii koirapuistossa muitta mutkitta kenen vaan ihmisen syliin.
Toisaalta se kuuntelee paljon paremmin ja nopeammin, mutta sitten taas keskittymiskyky on laskenut pohjalukemiin - pääkoppa ei kestä kuin pari toistoa. Mielenkiintoinen luonnemuutos. Ehkä se vaan sitten energia patoutuu omien opiskelupäivieni aikana. Ensi viikolla aloitetaan ryhmässä tokoilut ja kotitreenejä otettu kevyesti ennen sitä.


Viime viikolla Tinja pääsi treffailemaan Miron kanssa useampaan otteeseen ja nythän se on aivan ihastunut nuoreenherraan. Torstain Tinja oli kokonaan Miron luona kyläilemässä (ilman minua siis) ja ilmeisestikin oli melkoisen touhukas päivä. Perjantaina olikin bussissa Tampereelta Lahden kautta Heinolaan yksi sikeästi nukkuva koira. Ihan mutkaton matka ei tälläkään kertaa ollut, haasteensa toi perjantai-illan nuorisobileet Lahden bussiasemalla (bussinvaihto - reilu puoli tuntia odoteltava) ja tiellä koikkelehtivat hirvet.

Heinolassa Tinja sai viettää viikonlopun Sipen kanssa juoksemalla ja painimalla. Sipellä oli yhä melkoinen karvanlähtö menossa ja harjalle riitti hommia... Tinja kävi nopsaan uimassakin, vaikka tylsäähän se oli kun ei ollut ketään uintikaveria.

Tampereella kävelin kartta kädessä maanantaina match showhun. Kahdeksasta neljään koulupäivän jälkeen ei ollut aikaa valmistautumiselle kuin pieni hetkinen ja unohdin sitten toki takin matkasta. Harmittaa myös kun retkituoli tuli jätettyä Heinolaan, siitä olisi iloa näissä.
No, Tinja ainakin oli koko illan hilpeällä tuulella. Päivän yksiössä lojumisen jälkeen sillä oli kunnon ylimäärä energiaa joten paikallaanlojuminen tuotti vaikeuksia. Kehässä esiintyi kuitenkin ihan mallikkaasti siihen nähden miten pitkä tauko näyttelyhommissakin on nyt ollut. Punainen nauha tuli, mutta ei jatkossa enää sijoituksia. Punaisten kehässä Tinjan keskittymiskyky oli jo nollassa ja se olisi halunnut leikkiä takanatulijan kanssa ja tehdä kaikenlaisia muita temppuja kuin seisomista. Pentu.

Piirros, jota en koskaan jaksanut tehdä loppuun.

Miron ja Tinjan hengailuja voi katsella täältä kun itseä laiskottaa nyt kuvien siirtely.

Heinolan näyttely

Tinja on saanut nostettua egoaan Tampereen puolella, nyt se ei enää koirapuistoissa jää massankaan keskellä pelkäksi seinäkukkaseksi. Isoja koiria kyllä varoo vähän eikä oikein tiedä miten leikkisi niiden kanssa, mutta kaikki muut on neidin mielestä jo kivoja.
Haukkumista en ole saanut kitkettyä pois jos lenkkipolulla tulee toisia koiria vastaan. Ihmiset se osaa nyt ohittaa hiljaa ja kauniisti joten suunta ei voi olla ihan huonokaan. Aika monta kertaa ollaan koirienkin ohi päästy hiljaa sentään ja Tinja hiljenee kyllä muutenkin oitis kun vieras koira on jäänyt meidän taakse.

Koirapuiston puolella Tinja pääsi viikon sisällä leikkimään kahden eri kessun kanssa, Miron (Ikurin Xmas Box) ja Lunan (Waatan Brassica). Tykkäsi kyllä kumpaisestakin tapaamisesta, vaikka Lunan hyperenergisyys menikin välillä Tinjan ymmärryksen yli... :)
Ja muunrotuisia leikkikavereita sitten on riittänytkin vaikka millä mitalla.

Perjantaina lähdettiin kohti Heinolaa, mikä ei ollut ihan yksinkertaisin matka. 2km matka bussipysäkille koiran ja kahden ison kassin kanssa ja urakan päätteeksi vastassa täysi bussi... Päästiin tuntemattoman herrasmiehen viereen istumaan onneksi, toivottavasti arvosti karvaista kengänlämmikettä kaksi tuntia. Tilaa oli todella vähän, mutta Tinja oli hienosti hiljaa ja rauhallisena koko matkan. Bussin käytävällä kulkeminen sitä jänskätti, mutta kyllä se omatoimisesti laskeutui Lahdessa ulos.
Siellä vaihdeltiin bussi lähes tyhjään, mutta ilmastoinniltaan erittäin kehnoon yksilöön. Mukaan tuli myös joku kääpiökoira, jolle neiti ego murahti tervehdyksen.
Loppumatkassa ei enää ollut mitään jännää, mutta täytyy sanoa että tulee kyllä tuskaa jos Tre-Lahti -välin linja-autot ovat aina tuota luokkaa. :|

Sitten siihen itse Heinolan näyttelyyn josta otsikko kertoikin joo! Sinne oli siis ilmoitettu äidin polski, jolla kaksi sertiä takanaan.
Valiota emme tälläkään kertaa saaneet, ERI1 ja siinä se. Tinjan otin mukaan turistiksi, jos vaikka sais vähän varmuutta tuohon vieraiden koirien kohtaamiseen hihnassa. Näyttelypaikalla Tinjalla olikin lystiä, se olisi halunnut leikkiä vaikka keiden kanssa (erityisesti Jopen, joka yhäkään ei arvosta Tinjan lähestymistä) ja jos aika kävi muuten pitkäksi niin hiekkakenttä olisi ollut kiva kaivettava jipii.

Kameran tosiaan unohdin tyylikkäästi Tampereelle. :)

Tilannekatsaus

Viikko siitä kun ensi kerran majoituttiin Tampereelle. Tiistaina palailtiin taas tänne. Nyt kun Tinja tajusi ettei kyse olekaan vain pikku vierailusta niin sen luonne on hieman muuttunutkin. Sisätiloissa se on rauhallinen ja hiljainen yhäkin. Ensimmäinen postin tuleminen tosin sai aikaan melkoiset murinat, mutta muutoin. Sen jälkeen olen itse testaillut änkeä poissaolojeni jälkeen tavaraa postiluukusta sisään ja soitella ovikelloa jne. Ovikellolle se haukahti yhden kerran ja hiljeni sitten. Postiluukun ääniin ei ole reagoinut enää mitenkään.

Pihalle päästessä se osaa odottaa että päästään piha-aidan ulkopuolelle ennen kuin tekee tarpeitaan. Haukkumisen kanssa pitää vain tehdä hieman töitä, Tinja aloitti tämän viikon puolella hälytellä vastaantulijoista. Pyöräilijät se tosin jättää huomiotta, mikä vähän kummastuttaa. Heinolassa se haukkui juuri ne pyörät ja ignoretti kaiken muun. Jaa'a.
Vaihdettiin nyt sitten lenkkivarustus valjaista pantaan ja lyhyempään hihnaan ja tasku täyteen nameja. Sen jälkeen on alkanut taas sujua, vaikka vaatiihan tuo joka ulkoilutuksen muuttaminen koulutustunniksi itseltä keskittymistä.

Koirapuistossa ollaan käyty useampaan otteeseen. Tinja on jo reipastunut siellä, vaikka viihtyykin parhaiten silloin kun muita koiria on korkeintaan yksi. Isot koiralaumat menevät yhäkin sen ymmärryksen yli ja kessu vipeltelee jalkojeni taakse turvaan ja käy sieltä sitten laahustamassa muitten perään uteliaan, mutta varovaisen näköisenä.

Pikku haeskelun jälkeen onnistuin löytämään meille tokon alkeiskurssin. Ensi kuun alussa näyttäisi myös olevan mätsärit tuolla läheisellä parkkipaikalla. Ei siis tarvitse Tinjan pelkässä yksiössä muhia tätä syksyä.

Muuttopäivä

Kuten ennakoinkin, Tinjalla ei ollut vaikeuksia ekana päivänään kerrostalossa. Muiden purkiessa muuttokamoja neiti ryömi pahvilaatikoiden päällä ja nakerteli luuta ja kanniskeli kissapehmoaan. Hissiäkään ei arastellut yhtään.

Pihalla iski sentään pienoinen levottomuus ensimmäisen lenkin aikana kun oli uusia juttuja - lastenvaunujen ohittamista ja vilkas tenniskenttä. Siinä olikin päivän ainoat haukahdukset.
Vastaan tuli myös tuntematon mies, joka erehtyi luulemaan Tinjaa joksikin toiseksi lähitienoon keeshondiksi. Sääli, ei saatu tarkemmin selville kuka tuo mystinen kloonikoira oli. Tinjaa hieman ujostutti kun vieras ihminen lähestyi sitä yllättäen hyvinkin tuttavallisesti ja puhui kuin vanhalle ystävälle.

Noiden jännyyksien jälkeen jatkettiin kävelyä ihan lähellä olevaan Hakametsän koirapuistoon. Ihan eri luokan puisto oli kuin mihin Heinolassa totuttiin! Paljon helpommin löydettävissäkin. Tinja jatkoi siellä varovaista linjaa, vaikka kokeilikin vähän leikkiä.
Muuttolaatikoiden purkamista ja huonekalujen kokoamista jatkettiin aina alkuyöhön saakka useamman ihmisen voimin, sitten luovutettiin ja porukka lähti. Väsähtänyt kessu nukahti oitis ja nukkui yönsä tyytyväisenä lukuunottamatta yökolmen hetkiä jolloin seinänaapuri teki äänekkään kotiintulon. Siihenkin Tinja lateli vain lyhyen ja hiljaisen tuhahdus+murahduksen, hyvä koira jee.

Seuraavana päivänä kaikki talon äänet - lapsen parkumiset, muiden koirien haukkumiset, töminät ja kolistelut Tinja suodatti ilman pienintäkään tuhahdusta.
Yksi päivä paikkojen fiksailua jäljellä ja sitten palaillaan taas pariksi päiväksi Heinolan puolelle, mutta hyvä fiilis jäi näistä muutamista päivistä Tampereella. :)