tiistai 30. elokuuta 2011

Henkinen taantuma

Miksi minusta on alkanut tuntua siltä, että Tinjan iästä on nyppäisty vuosi pois? Eilen se jahtasi ja näykki nilkkoja, täh? Muutenkin koko koira on 24/7 epäilyttävän hyväntuulinen ja hyppii koirapuistossa muitta mutkitta kenen vaan ihmisen syliin.
Toisaalta se kuuntelee paljon paremmin ja nopeammin, mutta sitten taas keskittymiskyky on laskenut pohjalukemiin - pääkoppa ei kestä kuin pari toistoa. Mielenkiintoinen luonnemuutos. Ehkä se vaan sitten energia patoutuu omien opiskelupäivieni aikana. Ensi viikolla aloitetaan ryhmässä tokoilut ja kotitreenejä otettu kevyesti ennen sitä.


Viime viikolla Tinja pääsi treffailemaan Miron kanssa useampaan otteeseen ja nythän se on aivan ihastunut nuoreenherraan. Torstain Tinja oli kokonaan Miron luona kyläilemässä (ilman minua siis) ja ilmeisestikin oli melkoisen touhukas päivä. Perjantaina olikin bussissa Tampereelta Lahden kautta Heinolaan yksi sikeästi nukkuva koira. Ihan mutkaton matka ei tälläkään kertaa ollut, haasteensa toi perjantai-illan nuorisobileet Lahden bussiasemalla (bussinvaihto - reilu puoli tuntia odoteltava) ja tiellä koikkelehtivat hirvet.

Heinolassa Tinja sai viettää viikonlopun Sipen kanssa juoksemalla ja painimalla. Sipellä oli yhä melkoinen karvanlähtö menossa ja harjalle riitti hommia... Tinja kävi nopsaan uimassakin, vaikka tylsäähän se oli kun ei ollut ketään uintikaveria.

Tampereella kävelin kartta kädessä maanantaina match showhun. Kahdeksasta neljään koulupäivän jälkeen ei ollut aikaa valmistautumiselle kuin pieni hetkinen ja unohdin sitten toki takin matkasta. Harmittaa myös kun retkituoli tuli jätettyä Heinolaan, siitä olisi iloa näissä.
No, Tinja ainakin oli koko illan hilpeällä tuulella. Päivän yksiössä lojumisen jälkeen sillä oli kunnon ylimäärä energiaa joten paikallaanlojuminen tuotti vaikeuksia. Kehässä esiintyi kuitenkin ihan mallikkaasti siihen nähden miten pitkä tauko näyttelyhommissakin on nyt ollut. Punainen nauha tuli, mutta ei jatkossa enää sijoituksia. Punaisten kehässä Tinjan keskittymiskyky oli jo nollassa ja se olisi halunnut leikkiä takanatulijan kanssa ja tehdä kaikenlaisia muita temppuja kuin seisomista. Pentu.

Piirros, jota en koskaan jaksanut tehdä loppuun.
Miron ja Tinjan hengailuja voi katsella täältä kun itseä laiskottaa nyt kuvien siirtely.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti