Hiihtoloma

Heinolassa, yllättäen. Melko jännittyneissä fiiliksissä saa itse olla kun perheenjäsenillä on influenssaa ja itse pitäis olla mieluusti ihan terveenä ensi viikonloppuna Virossa. 

Menneen viikon aikana käytiin päivää ennen lomille lähtöä moikkaamassa Jennyä ja Kutia. Reissun oli alunperin tarkoitus olla jäällä seikkailua, mutta hetken päästä rannasta jää alkoi vaikuttaa epäilyttävän vetiseltä ja päästeli hurjia ääniä. Poistuttiin melko nopsaan siis. Tinjalla kuitenkin oli ilmeisen kivaa se pienikin hetki minkä sai vapaana irrotella. 

Muuten vaan lenkkeilykin katkesi lumimyräkän vuoksi joten loppupäivä meni sisätiloissa. Tinja yritti aika ajoin liehitellä Kutia leikkimään, mutta antoi sentään isännälleen rauhaakin. 

Kiitokset Jennylle ja Kutille (ja Janessalle) tapaamisesta, ensi kertaan! :)

Lomaillessa ei olla mitään hurjan jännää Tinjan kanssa tehty. Se on saanut riehua vuoroin kaikkien vanhempieni koirien kanssa - Sipen erityisesti. Veljenlapsieni vahtimista siinä sivussa. 

Talvimeininkejä

Eipä oo mitään superjännää tapahtunut. Jonkin verran tokoa - aika monta viikkoa jäi pois pakkasrajojen paukkuessa - ja runsaasti koirapuistoilua. Tinjan uusi superrakkaus on jäähallin parkkipaikka. Koirapuistoon sen lävitse asiallisesti käveleminen tuottaa nykyään suunnattomia vaikeuksia kun neiti haluaisi vain kieriä selällään ja hinkkailla naamaansa parkkiksen ohueen lumikerrokseen. Pitäis päästä jäälle tai jonnekin hengaamaan sen kanssa ilmeisestikin!

Melkoisia ailahteluitakin on ollut tammikuun mittaan. Yhden viikon Tinja oli oikein supersosiaalinen ja reipas koirapuistossa ja kaikkialla muuallakin, sitten seuraavalla viikolla se olikin yhtäkkiä hermoileva ja haukkui paljon herkemmin.
Nyt ollaan taas tasaannuttu normaalieloon ja haukkuminenkin rajoittuu jälleen puistossa tulijoiden ja menijöiden vahtimiseen.
Eilisellä tokotunnilla Tinja oli kyllä ihan ylikierroksilla oltuaan koko päivän yksin kotona aina treeneihin lähtöön saakka. Keskittymiskyky oli nollissa... liikkeet se kyllä teki reippaasti, mutta unohti ne heti saman tien ja esim. paikallaolo tuotti ennennäkemättömiä vaikeuksia. Turhauttavalta tuntui, mutta kyllä me seuraamista (käännöksiä lähinnä) saatiin treenailtua ihan OK:sti ja hyppyesteellä käyminenkin oli varmasti hyödyksi.
Paikallaolot on kyllä koti- & normilenkkeilyolosuhteissa menneet kivasti nykyisin, vaikkei noissa yksissä treeneissä loistettukaan. Iltaisin harjoitellaan tuossa viereisellä puistopolulla kun ei vastaantulijoita ole kummemmin. Koirapuistossa ollaan treenailtu myös jos ollaan yksin oltu toisella puolella ja toisella puolella on ollut koiria sopivasti häiriötä tuottamassa. Voisi varmaan muutenkin kokeilla lisätä häiriötasoa.

Ei nyt kummempia kuulumisia tällä kertaa. Omistajaa riivaa hirveä chilla- & koirakuume, voisko joku sammuttaa sen?