Perheonnea

Meinaan Tinjan ja Sipen rattoisaa yhdessä kujeilua. Tinjakin pääsi vihdoin ja viimein käymään jäällä kun vanhempieni luona suunnattiin omalle lammelle. Lammen jää oli vielä oikein paksussa kunnossa kauttaaltaan. Siellä saivat kessut riehua oikein kunnolla - kameraa vaan ei sattunut mukaan. Kumpikin joka tapauksessa nautti tosi paljon päästessään juoksemaan kantavalla ja tasaisella hankipinnalla.
Kotosallakin noilla on synkannut tosi hyvin. Tinja osaa kyllä olla uskomattoman röyhkeä vaatiessaan isältään huomiota. Parhaimmillaan se kömpii Sipen selkään makaamaan ja roikkuu siellä kyydissä kunnes isäkessu ärsyyntyy ja heittää kyytiläisen selästään lähtien sitten jahtaamaan tuota takaa. Muiden perheen koirien kanssa Tinja jopa osaa säilyttää kunnioittavan etäisyyden, Sipe vaan sattuu olemaan niiiin spesiaalikiva kiusattava.

Tampereella ollaan keskitytty puhtaasti tokoilemaan. Tokotunnit ovat nykyisessä ALO-kurssissa aina suoraan pitkän koulupäivän jälkeen joten niillä saa toden teolla keskittyä rauhoittamaan energiaa pursuavaa kahelineitiä. Muutenkin on pitänyt tehdä hurjasti töitä liikkeiden eteen.
Liikkeestä seisomisessa Tinja tuppaa valumaan, luoksetulossa jäämään vinoon, luoksepäästävyydessä nousee tokotunneilla joka kerta seisomaan (pyrin siihen että istuisi koko ajan), seuraamisessa kulkee hitusen liian takana, paikallaolossa katselee tarkkaavaisena ympäristöä ja häiriöympäristössä ei kestä vielä todellakaan kahta minuuttia, hyppyliikkeen osaa vasta jotenkuten kotioloissa. Noihin ollaan erityisesti yritetty kiinnittää huomiota viime viikot. Sekä siihen, että yritän matkia tokotunnin olosuhteita suorittamalla kotitreenejä suoraan koulun jälkeen. Onneksi muina viikonpäivinä alkaa nyt koulupäivät helpottaa niin alkaa itselläkin olla enemmän intoa uhrata aikaa tiheisiin treenailuihin.
Kehitystä tapahtuu koko ajan, mikä tietty pitää motivaatiota ja iloista mieltä yllä. Tinja osaa olla tosi hurmaava silloin kun se keskittyy ihan sataprossasesti treenaamiseen. :) Saisi sellasen yhteyden vielä itse tokotunneillakin kokoaikaisesti päälle niin mahtavaa olisi.

Kuvia on tullut otettua monenlaisia maaliskuun aikana ja rysäytän ne nyt kaikki tähän.

Oli kiva myös pitkän ajan jälkeen fiilistellä tätä Tinjan pentuajan videota: http://www.youtube.com/watch?v=AKrE_c65ntk&feature=youtu.be

Tallinna

3.-4.3. Tallinnassa kansallinen näyttely. Minulle sekä Tinjalle ensimmäinen koiranäyttelykäynti ulkomailla.

Ja totta kai minä sairastuin. Enkä pelkästään flunssaan, vaan sitä ennen mahatautiinkin. Tosi mainio viikko siis. Perjantaina lähtöpäivänä oli kuumetta ja kunnon nuha, korvat oli lukossa aina lauantai-iltapäivään.
Muu matkaseura tuli Joensuusta, joten me hypättiin Tinjan kanssa kyytiin Lahdesta. Tai minä oikeastaan ajoin aina satamaan saakka. Helsingissä kestikin hetki kun tuli jokuset risteykset mentyä väärillä kaistoilla. : D Löytyi se oikea paikkakin sitten ihan hyvissä ajoin kun sinnikkäästi jaksoi kurvailla.

Laivamatkanhan nuo neljä koiraa (Tinja, koikkeri Adya, dalmis Nino ja sheltit Meela&Minttu) olivat laivassa niin että muut häkeissä ja Tinja jäi nukkumaan kuskin paikalle. Hyvissä ja rauhallisissa fiiliksissä olivat kaikki matkan päätyttyä. Opittiin myös se, että seuraavilla kerroilla on fiksua laittaa kunnolla mieleen se auton sijainti autokannella.
Virossa ajamisesta meitä kaikkia oltiin peloteltu kunnolla, mutta ei se sitten niin kummallista ollutkaan. Nopeasti ja siististi päästiin isommille maanteille ja majapaikkaamme kohti. Majoittuminen tapahtui pienessä ja tosi idyllisen sievän näköisessä Nõmme Kõrtsissa. Muut asutukset olivat kaukana ja liikennekin harvaa joten koiria uskalsi pitää vapaanakin. Huoneet olivat kovin pienet, mutta eipä tuossa ongelmaa kun nukkumassa vaan oltiin. Tinjan kanssa majoituttiin shelttikaksikon&Lauran seuraksi. Tinja esitti huoneen pomoa ja yritti päättää milloin ollaan hiljaa ja milloin leikitään ja missä shelttien paikka on. Haukahteluilla ja irvistelyillä siis koetti komennella - lähinnä silloin kun sheltit änkivät 'minun & Tinjan' sänkyyn (ja sitähän ne kyllä tekivätkin Tinjan bitchailusta huolimatta :D). Hyvin kyllä noin yleisesti tulivat juttuun ja luottavaisesti saattoi jättää narttukolmikon keskenäänkin huoneeseen. Ensimmäisenä yönä koirat pari kertaa ilmoittelivat käytävällä kuuluvista äänistä.

Lauantaina oli siis ensimmäinen näyttelypäivä. Tinjan kehävuoro oli reissuporukan viimeisenä joten sen kanssa oli runsain mitoin aikaa tutustua Saku Suurhallin meininkiin. Sekä paljon aikaa harmitella, miten tuon turkki on vieläkin tosi onneton. Lähtee yhäkin todella paljon karvaa ja pohjavilla on harvaa jnejne. Milloin ihmeessä se meinaa kasvattaa oikean näyttelyturkin?

Meela aloitti meidän näyttelyviikonlopun tosi upeasti olemalla JUN ERI1, JUK1, PN1, JUN-SERT, ROP-JUN, ROP. Shelttejäkin kuitenkin oli ihan shelttimäinen määrä joten uljasta! Adya-koikkeri oli myöskin ERI1, JUK1, ROP, ROP-JUN, J-SERT. Ninokin sai hienon arvostelun ja oli EH. 

Kessuja oli yhteensä kolme, junnuluokkalainen Siina (Henniina's Little Lellybelly) ja Tinja sekä valioluokassa Eswood Goes to Solvarg. Serteistä ei siis suurta kiistaa ollut, mutta Harry Tast tuomarina sai kyllä aikaan jännittyneen odotusfiiliksen - ei se serti ihan ilmaiseksi olisi irtoamassa. 

Tinja esiintyi ihan kivasti, seisotusvaiheessa sitä kyllä oksetti ja piti vähän rauhoitella sitä ja kevyesti nykiä päätä ylös. Tastilta saatiin kehän jälkeen vielä suullisesti arvokkaita kommentteja liikkumisen suhteen ja neuvoja Tinjan luonnostaan pitkän askelpituuden korjaamiseen. 

"20 month. Stands in nice balance. Correct body proportions for the bitch. Roundish scull and light muzzle. Nice expression. Good coat quality and enough shading color. Moves still lose in front."

ERI1, NUK1, PN2, SERT

Tulokseen olen tosi tyytyväinen. 

Tiimin ROPpeilijat kävivät iltapäivällä tsekkaamassa isot kehät ilman palkintosijoja. Päivä kului mukavasti loppuun saakka ja erittäin nälkäisinä lähdettiin ajamaan kaupan kautta takaisin majapaikkaan. Siellä tilattiin paikan ravintolasta ruokia ja parit siideritkin. Todella hyvin maistuivatkin hyvässä seurassa ja supernälkäisinä.  Koiratkin olivat sopivan väsyneitä rankan päivän jälkeen ja lyhyet yöunet nukuttiin rauhallisesti täydessä hiljaisuudessa. 

Sunnuntaina Tinjan kehä oli jälleen viimeisenä. Olin hukannut lauantaina harjan jonnekin joten kävin ostamassa uuden (pinkin!) tilalle. Myös karsta tuli ostettua, kun vanha on jo jonkin aikaa sitten hajonnut ihan vinksalleen. 

Nino-dalmis aloitti sunnuntaipäivän kivasti hienolla EH-arvostelulla ja luokkansa ykköseksi sijoittuen. Adya toisti eiliset sijoituksensa. Sheltit ja kessut olivat samaan aikaan, mutta Meelalla ja Mintulla meni upeasti jälleen (Meela PN2 kaikkine junnuherkkuineen ja Minttu PN3). 

Tinjan kanssa otin käyttöön Tastilta edellisenä päivänä saadut vinkit juoksuttamisessa (okei - kävelyttämistä se jo enemmän oli) ja nyt seisotuskin meni ilman mitään yökkökohtauksia. Paras narttu -kehässä pääsi tänään Siinakin mukaan mittelemään Tinjan sekä valion kanssa. Tinja sijoittui toiseksi valiokoiran ollessa jälleen ROP. 

Arvostelut saatiin Venäjäksi, jota itse en osaa. Paikan päällä sain kuulla jokseenkin korrektin käännöksen, mutta sitä ei tullut kirjallisena joten piti erikseen jälkikäteen haeskella kääntelijää. Jotain tämäntapaista käännöstä kaverilta sain: 

"Purento oikea. ?, ?, kaunis pää, oikeat jalat, kaulan lähtö oikea, kaunis turkki, liike samassa linjassa, hyvä energinen ja kaunis kävely"

ERI1, NUK1, PN2, SERT

Nyt on siis hommattu 2 x EE SERT ja mukavat arvostelut - mainiot tulokset turkkihuolista huolimatta! :) Sunnuntaina ei enää itelläkään ollut pää enää niin flunssasta sekaisin joten huippua. Päivän vielä kruunasi Adyan RYP4-sijoitus. Makeaa oli seurata junnukoiran menestystä noinkin harvinaisen rodun edustajana!

Näyttelyn jälkeen päivä jatkui vielä piiiitkälle yöhön. Koirat olivat ymmärrettävästi pääasiassa autossa, mutta eipä kukaan niistä valittanut - hienoja matkalaisia jokainen. Omistajat täyttivät vatsansa hesessä kielimuurien kanssa taistellen (ja kielimuurista riippumatta minulta ja Reetalta jäi ranskalaiset aluksi saamatta niin kesti  vielä vähän pidempään muutenkin). Maksimarketissa osteltiin tuomisia laukut täyteen ja sitten seikkailtiin hiljakseen laivalle. Laiva lähti puoli yhdeltätoista ja siinä vaiheessa kaikki jo oltiinkin nukkumassa käytäväpenkeille. ;)

Laiva oli sen verran myöhään Helsingissä, ettei Tampereelle enää päässyt julkisilla. Senpä vuoksi Tinjan kanssa matkattiin Joensuun porukan autossa vielä Heinolaan ja jäätiin siellä pois noin kolmen aikaan. Maanantaina väsyneinä busseiltiin Kissanmaalle omaan asuntoon ja paluu arkeen esseenpalautuksen ja parin tentin muodossa laski jalat rytinällä takaisin maahan. 

Hurjan kiva reissu oli! Ja kahdesta sertistä voinee päätellä, että taatusti ollaan vielä uudestaankin menossa. ;D Ehdokkaita seuraaviksi matkaseuralaisiksi? 

Kuvat on otettu Lauran kameralla ja vaihtelevalla kuvaajakokoonpanolla. Valtaosa kuitenkin (c) Laura P.