tiistai 25. lokakuuta 2011

Zzzzh zzzhh

Teenpä minäkin sitten kahdeksan faktan haasteen kun kerta suora vaatimus tuli. Muutoin voin todeta, että Tinjan kanssa elellään raukeaa hiljaiseloa ja odotellaan toisia juoksuja. Suurimpia actionhetkiä on jänikset, joita tulvii kerrostalon ympärillä vaikka ja mistä. Tänäänkin meinattiin tallata yhden päälle - Tinjakin näköjään sen verran taukki ettei osannut minua varoittaa kyseisestä otuksesta metriä lähempää.

1. Porukat laittoivat nimiini koiran minun ollessa vielä alle vuoden ikäinen. Glen of imaalinterrieri Marfidal Favorite Fellow oli todellinen jukuripää, jonka kanssa haasteena oli etenkin tulla juttuun muiden koirien kanssa. Herra valioitui nopeasti Suomen muotovalioksi, vaikka niistä ajoista minulla ei ymmärrettävästi olekaan mitään muistikuvia. Antti eli 14-vuotiaaksi, missä vaiheessa olin itsekin jo sen verran vanha että saatoin tehdä päätöksen etteivät terrierit, ainakaan glennit, taida olla mun juttu. ; ) Antti kuitenkin oli todella valloittava kaveri ja ehdottoman ihmisrakas.
Papereissa osaomistuksessa olleita koiriani ovat (olleet) iso münsterinseisoja Nadisa Snow Sissi ja keeshond Eerondaali Fashion.
2. Aiemmasta voinee päätellä etten ole koskaan elänyt ilman koiraa. Lapsuuden aikana on ollut koiria FCI-ryhmistä 1,3,5,7.
3. Näyttelyt ovat tutuimmaksi tullut harrastusmuoto koirien kanssa, kaikki vanhemmillani olleet koirat ovat käyneet kehissä ja minä sitten jatkan kiltisti samaa linjaa... Harvemmin noita palkintoja tulee kouraan joten 'harrastuksen' takana on toki muita aatteita. On hienoa tehdä tiiviskontaktista yhteistyötä koiran kanssa ja saada ulkopuolisen arvostelua koirastaan.
4. En osaa suoraan nimetä ehdottomia lempirotujani, ehdottomia ei-rotuja kyllä löytyy niidenkin edestä. Tinja kuitenkin on aivan mahtava otus luonteeltaan, sen kanssa on ollut ehkä luvattomankin helppoa. :D Ei ole tarvinnut hetkeäkään katua Tinjan ottamista. Meillä ikinä olleista roduista ulkonäöllisesti suosikkini on varmaan ollut iso münsterinseisoja, mutta niiden luonne ja käyttötarkoitus eivät kohtaa minun toiveitani. ;) Itälaikoissakin tulee vastaan todella (minun silmääni!) upeita yksilöitä [1] [2] [3]. Kessut ovat omalla persoonallisella tavallaan ihanan näköisiä nekin, vaikkakaan eivät samalla tavalla kauniita silmiini kuin aiemmat mainintani - 'söpö' olisi paljon parempi adjektiivi. Toisaalta Tinjan naamaa voin jo pitää rehellisesti sanottuna kauniinakin.
5. Koiraharrastuksissa olen todellinen laiskimus ja kilpavietitön yksilö. Tokoa harrastelen sen koiran&ohjaajansa uljaan yhteyden vuoksi, vaikka haluan kyllä joskus vielä virallisia koetuloksia sen merkiksi että todellakin osataankin niitä juttuja. Agility ja mejä kiinnostavat myös, mutta kumpaisenkin aloittamisen kanssa olen nyt harkintatauolla. Agility saattanee jäädä odottamaan seuraavaa koiraa, vaikka Tinja onkin erittäin lahjakas loikkija ja vikkelä kintuistaan... Terveystulokset eivät vaan olleet mitkään parhaimmat kunnon harrastamista aatellen.
6. Tokossa en silti ole vielä päässyt ALO-liikkeitä pidemmälle. Sipen kanssa treenasin alokasliikkeet kaikki, mutta Tinjan kanssa on vielä paljon työtä silläkin saralla, mm. estettä ei olla päästy kokeilemaan vielä lainkaan.
7. Vanhemmilta on 'periytynyt' myös viehätys hieman harvinaisempiin rotuihin. Harrastuksia jne. ajatellen pidän keskikokoisista koirista eniten, mutta ajatuksissa kutkuttaa myös pomeranianin tyyppinen pikkuotus laumanjatkeena.
8. Pidän turkinhoitamisesta, mutta jostain syystä tuntuu todella häiritsevältä jos joku on katselemassa vierestä. Harjaushetkeni (puunailen Tinjaa, Sipeä, Metteä 'vakituisesti') ovatkin yksityisiä tilaisuuksia. ;)

maanantai 17. lokakuuta 2011

Terveystutkimukset

Sain sulateltua polvituloksen niin saapui kennelliiton lausunta ja nyt pitää sulatella sitten vielä kyynärtuloskin... (Joka siis lähti 0/0)

Tinjan lopulliset tutkimustulokset: lonkat B/B, kyynär 0/1, polvet 1/0. Ei mitään katastrofia mihinkään suuntaan, muttei sen puoleen priimakamaakaan.