Heinolan näyttely

Tänä vuonna kehtasi Tinjan ilmoitella kotipaikkakunnankin näyttelyyn, viime vuonna oli turkki ihan totaalisen kadoksissa loppukesästä. Nyt Tinja aloitteli vasta pari päivää ennen Heinolan näyttelyitä pohjavillan pudottelun joten jotain oli jäljellä kehääkin varten.

Näyttelypäivä oli sateinen, mutta muuten ihan mukava. Paikallisnäyttelyssä on tällaisella vähän pienemmällä paikkakunnalla mukava bongailla tuttuja.
Tinja esiintyi ihan riittävän hyvin, ei mitenkään parhainta antia tosin, hienot neidit ei tykkää ripottelevasta sateesta.

Heinola KR, 19.8.2012
"Ryhdikäs narttu, joka saisi mittasuhteiltaan olla hitusen tiiviimpi. Hyvä pää, hieman kookkaat korvat. Hyvä rungon vahvuus. Hieman pitkä lanneosa. Hyvät raajat ja kulmaukset. Hyvälaatuinen, kattava karva ja hyvin runsas häntä. Tasapainoiset liikkeet, edessä hieman löysyyttä. Miellyttävä ja ryhdikäs esiintyminen." Esa Ruotsalainen - ERI AVK1 SA PN2 VASERT

Siskopuoli oli ROP ja veli PU3, Tinjan tavoin varasertin kera. Kasvattajaryhmässä oltiin mukana ja tuli  KP (ja ROP-kasv.). Hieno perhe-edustus siis. :)

Kämpästä ei ole vielä kuulunut uutisia...
Chilloille koottiin niiden toinenkin häkki Heinolan puolelle, tilavampi ja fiinimmän näköinen kun on. Ihana pariskunta ovat kyllä, muuttuneet kesän mittaan yhä seurallisemmiksi. Tinja käy välillä vaihtamassa pusuja niiden kanssa kaltereiden välistä, tykkäävät kaikki toisistaan.
Ja minä tykkään kaikista kolmesta karvapallosta.

Yksinäistä

Odottelen opiskelijakämppää, joka ei ehtinyt vielä koulun alkuun mennessä tulla. Asun nyt sitten väliaikaisessa miniyksiössä, jonne ei voi koiraa tuoda. Tinja jatkaa siis lomanviettoa vanhempieni luona, kuulemma kiukkuillut jonkin verran tajuttuaan jääneensä nyt hieman pidemmäksi aikaa ilman emäntäänsä. Noh, onneksi tämän ei pitäisi hirveän pitkäkestoinen vaihe olla. Sitä odotellessa kokosin täällä erittäin hiljaisessa yksiössäni kännykällä kuvattuja kesäisiä videoita Tinjasta yhteen.

Kesä

Kesäksi ollaan eläinten kanssa muutettu Heinolaan. Kesäkuussa käytiin koirakoulussa pari kertaa tokojuttuja treenailemassa. Ne käväisyt sujuivat oikein hyvin, vaikka koiria ja häiriötä oli paljon enemmän kuin Tampereen tokokursseilla.

Tinja täytti 2 vuotta 11.6. Hieno koira siitä onkin kasvanut! Turkistakin on nyt kasvanut oikein kivan näköinen (ainakin vuodentakaiseen verrattuna).

Ja sitten muutamia kesäisiä kuvia. Tinjan lomanvietto on ollut uimista ja erilaisten ihmisten sekä koirien tapaamista. Juhannuksesta alkaen myös huomattavan paljon yksinoloa kun minulla ollut töitä ja työpäivät pidempiä kuin koulupäivät.

Sipellä puolestaan oli todella perusteellinen karvanlähtö

(c) Laura Pitkänen. Lahtimiittinki, kiitokset kaikille mukanaolleille! :)

Löysäilyn ja iloisten tapaamisten lisäksi ilmoitin Tinjan muutamaan näyttelyynkin. Nyt kun olisi autokin jopa käytössä.

Ensimmäisenä Leivonmäen ryhmänäyttely, joka oli 14.7. Tuomarina oli Raimo Viljanmaa ja kessuja oli 11. Oli oikein mukava nähdä Tinjan veli Leo (E. Lion) pitkästä aikaa, pojasta huomasi kyllä isänsä ja siskonsa piirteitä olemuksesta ja ulkonäöstä. :)
Sisarusten tulokset olivat hienot, Leo oli ROP ja tuli muotovalioksi! Tinja oli narttujen toinen ja sai varasertin.

Leivonmäki RN, 14.7.-12
"Sävykäs, tummanharmaa. Tehokas liike. Oikealinjainen nartun pää, korvat voisivat olla ylemmäs kiinnittyneet. Rungoltaan tiivis, mittasuhteet oikeat. Hyvät takaset, olkavarsissa löysyyttä. Hyvä eturinta. Selkeä, kauniisti sävyttynyt turkki. Hyvä häntä." Raimo M Viljanmaa - ERI AVK1 SA PN2 VASERT

Loput kesän näyttelyt ovat vielä edessäpäin ja tässä välissä olevana viikonloppuna on päivät menneet mustikoita poimiessa. Tinja on hyvä siinäkin touhussa ;)

Kevättä rinnassa

Niin omistaja kuin koiratkin tykkäävät aurinkoisista kevätpäivistä ihan hurrrrjasti! Tokokurssikin oli ja meni ja jos nyt alkuun tiivistän sieltä juttuja niin hyvin selvittiin kurssi loppuun. Paljon tehtävää on vielä jäljellä, mutta yhtä lailla paljon me kehityttiinkin. Etenkin ilman hihnaa ollessa Tinja on nyt paljon varmempi eikä muutenkaan enää kesken tokoilun hairahda haistelemaan maata tai metsästele olevinaan maahan tippuneita haamunamuja. Talvella kun saattoi olla vähän sellaisia piirteitä... ;)
ALO-liikkeistä parhaiten hallinnassa on luoksetulo, paikallamakuu, liikkeestä maahanmeno. Eniten treenaamista tarvitaan liikkeestä seisomisessa ja hypyssä. Loput liikkeet sujuvat häiriössäkin hieman vaihtelevalla menestyksellä ihan ok:sti.

Kurssi loppui varsin täsmällisesti samaan aikaan kun on alkanut ilmestyä juoksuista kieliviä merkkejä. Hajut kiinnostavat nyt kummasti ja lenkeillä merkkaillaan melkoista tahtia. Ehkäpä ensi viikolla.
Kesäksi varmistui töitä Heinolasta joten sinne suuntaamme koko kesäloman ajaksi. Viimeiset neljä viikkoa Kissanmaalla menossa siis... Syksyllä kun ois toiveissa opiskelijakämppä. Vuosi on kulunut nopeasti huh!
Kesällä Heinolassa katsellaan mahdollisuuksien mukaan sieltä aktiviteetteja Tinjan kanssa. Haeskellaan koirakavereitakin kenties?

Tokoilun lisäksi ollaan huhtikuussa Tinjan kanssa vierailtu Heinolassa sekä vastaanotettu kämppään uusia eläimiä. Chillat kotiutuivat joukkoon hyvin ja nyt riittää iltasin aina vilskettä toden teolla. :D Ihania ovat jokainen harmaa karvapallero.
Heinolassa touhuiltiin tutusti Sipen kanssa. Tinja olikin ihan hurjana koko reissun ajan, positiivisessa mielessä siis. Kuvatkin kertovat melko selkeästi kuvaa siitä ettei kessuneiti malttanut olla hetkeäkään neljä jalkaa maassa:

Myös jonkinlaista seisotuskuvaa yritettiin ottaa, ikää näissä noin 22 kuukautta. Hiljalleen se karvakin on kasvanut takaisin, huomaan.

Loppuja saman ulkoilun kuvia plus pari kuvaa uusista asukeista ihan linkkeinä vain:
Tinja, Tinja & Sipe, Tinja & Sipe (2), Tinja & Sipe (3), syksyinen kylpykuva, "Hei mikä tää on?", beige kaveri, harmaa kaveri, beige

Perheonnea

Meinaan Tinjan ja Sipen rattoisaa yhdessä kujeilua. Tinjakin pääsi vihdoin ja viimein käymään jäällä kun vanhempieni luona suunnattiin omalle lammelle. Lammen jää oli vielä oikein paksussa kunnossa kauttaaltaan. Siellä saivat kessut riehua oikein kunnolla - kameraa vaan ei sattunut mukaan. Kumpikin joka tapauksessa nautti tosi paljon päästessään juoksemaan kantavalla ja tasaisella hankipinnalla.
Kotosallakin noilla on synkannut tosi hyvin. Tinja osaa kyllä olla uskomattoman röyhkeä vaatiessaan isältään huomiota. Parhaimmillaan se kömpii Sipen selkään makaamaan ja roikkuu siellä kyydissä kunnes isäkessu ärsyyntyy ja heittää kyytiläisen selästään lähtien sitten jahtaamaan tuota takaa. Muiden perheen koirien kanssa Tinja jopa osaa säilyttää kunnioittavan etäisyyden, Sipe vaan sattuu olemaan niiiin spesiaalikiva kiusattava.

Tampereella ollaan keskitytty puhtaasti tokoilemaan. Tokotunnit ovat nykyisessä ALO-kurssissa aina suoraan pitkän koulupäivän jälkeen joten niillä saa toden teolla keskittyä rauhoittamaan energiaa pursuavaa kahelineitiä. Muutenkin on pitänyt tehdä hurjasti töitä liikkeiden eteen.
Liikkeestä seisomisessa Tinja tuppaa valumaan, luoksetulossa jäämään vinoon, luoksepäästävyydessä nousee tokotunneilla joka kerta seisomaan (pyrin siihen että istuisi koko ajan), seuraamisessa kulkee hitusen liian takana, paikallaolossa katselee tarkkaavaisena ympäristöä ja häiriöympäristössä ei kestä vielä todellakaan kahta minuuttia, hyppyliikkeen osaa vasta jotenkuten kotioloissa. Noihin ollaan erityisesti yritetty kiinnittää huomiota viime viikot. Sekä siihen, että yritän matkia tokotunnin olosuhteita suorittamalla kotitreenejä suoraan koulun jälkeen. Onneksi muina viikonpäivinä alkaa nyt koulupäivät helpottaa niin alkaa itselläkin olla enemmän intoa uhrata aikaa tiheisiin treenailuihin.
Kehitystä tapahtuu koko ajan, mikä tietty pitää motivaatiota ja iloista mieltä yllä. Tinja osaa olla tosi hurmaava silloin kun se keskittyy ihan sataprossasesti treenaamiseen. :) Saisi sellasen yhteyden vielä itse tokotunneillakin kokoaikaisesti päälle niin mahtavaa olisi.

Kuvia on tullut otettua monenlaisia maaliskuun aikana ja rysäytän ne nyt kaikki tähän.

Oli kiva myös pitkän ajan jälkeen fiilistellä tätä Tinjan pentuajan videota: http://www.youtube.com/watch?v=AKrE_c65ntk&feature=youtu.be

Tallinna

3.-4.3. Tallinnassa kansallinen näyttely. Minulle sekä Tinjalle ensimmäinen koiranäyttelykäynti ulkomailla.

Ja totta kai minä sairastuin. Enkä pelkästään flunssaan, vaan sitä ennen mahatautiinkin. Tosi mainio viikko siis. Perjantaina lähtöpäivänä oli kuumetta ja kunnon nuha, korvat oli lukossa aina lauantai-iltapäivään.
Muu matkaseura tuli Joensuusta, joten me hypättiin Tinjan kanssa kyytiin Lahdesta. Tai minä oikeastaan ajoin aina satamaan saakka. Helsingissä kestikin hetki kun tuli jokuset risteykset mentyä väärillä kaistoilla. : D Löytyi se oikea paikkakin sitten ihan hyvissä ajoin kun sinnikkäästi jaksoi kurvailla.

Laivamatkanhan nuo neljä koiraa (Tinja, koikkeri Adya, dalmis Nino ja sheltit Meela&Minttu) olivat laivassa niin että muut häkeissä ja Tinja jäi nukkumaan kuskin paikalle. Hyvissä ja rauhallisissa fiiliksissä olivat kaikki matkan päätyttyä. Opittiin myös se, että seuraavilla kerroilla on fiksua laittaa kunnolla mieleen se auton sijainti autokannella.
Virossa ajamisesta meitä kaikkia oltiin peloteltu kunnolla, mutta ei se sitten niin kummallista ollutkaan. Nopeasti ja siististi päästiin isommille maanteille ja majapaikkaamme kohti. Majoittuminen tapahtui pienessä ja tosi idyllisen sievän näköisessä Nõmme Kõrtsissa. Muut asutukset olivat kaukana ja liikennekin harvaa joten koiria uskalsi pitää vapaanakin. Huoneet olivat kovin pienet, mutta eipä tuossa ongelmaa kun nukkumassa vaan oltiin. Tinjan kanssa majoituttiin shelttikaksikon&Lauran seuraksi. Tinja esitti huoneen pomoa ja yritti päättää milloin ollaan hiljaa ja milloin leikitään ja missä shelttien paikka on. Haukahteluilla ja irvistelyillä siis koetti komennella - lähinnä silloin kun sheltit änkivät 'minun & Tinjan' sänkyyn (ja sitähän ne kyllä tekivätkin Tinjan bitchailusta huolimatta :D). Hyvin kyllä noin yleisesti tulivat juttuun ja luottavaisesti saattoi jättää narttukolmikon keskenäänkin huoneeseen. Ensimmäisenä yönä koirat pari kertaa ilmoittelivat käytävällä kuuluvista äänistä.

Lauantaina oli siis ensimmäinen näyttelypäivä. Tinjan kehävuoro oli reissuporukan viimeisenä joten sen kanssa oli runsain mitoin aikaa tutustua Saku Suurhallin meininkiin. Sekä paljon aikaa harmitella, miten tuon turkki on vieläkin tosi onneton. Lähtee yhäkin todella paljon karvaa ja pohjavilla on harvaa jnejne. Milloin ihmeessä se meinaa kasvattaa oikean näyttelyturkin?

Meela aloitti meidän näyttelyviikonlopun tosi upeasti olemalla JUN ERI1, JUK1, PN1, JUN-SERT, ROP-JUN, ROP. Shelttejäkin kuitenkin oli ihan shelttimäinen määrä joten uljasta! Adya-koikkeri oli myöskin ERI1, JUK1, ROP, ROP-JUN, J-SERT. Ninokin sai hienon arvostelun ja oli EH. 

Kessuja oli yhteensä kolme, junnuluokkalainen Siina (Henniina's Little Lellybelly) ja Tinja sekä valioluokassa Eswood Goes to Solvarg. Serteistä ei siis suurta kiistaa ollut, mutta Harry Tast tuomarina sai kyllä aikaan jännittyneen odotusfiiliksen - ei se serti ihan ilmaiseksi olisi irtoamassa. 

Tinja esiintyi ihan kivasti, seisotusvaiheessa sitä kyllä oksetti ja piti vähän rauhoitella sitä ja kevyesti nykiä päätä ylös. Tastilta saatiin kehän jälkeen vielä suullisesti arvokkaita kommentteja liikkumisen suhteen ja neuvoja Tinjan luonnostaan pitkän askelpituuden korjaamiseen. 

"20 month. Stands in nice balance. Correct body proportions for the bitch. Roundish scull and light muzzle. Nice expression. Good coat quality and enough shading color. Moves still lose in front."

ERI1, NUK1, PN2, SERT

Tulokseen olen tosi tyytyväinen. 

Tiimin ROPpeilijat kävivät iltapäivällä tsekkaamassa isot kehät ilman palkintosijoja. Päivä kului mukavasti loppuun saakka ja erittäin nälkäisinä lähdettiin ajamaan kaupan kautta takaisin majapaikkaan. Siellä tilattiin paikan ravintolasta ruokia ja parit siideritkin. Todella hyvin maistuivatkin hyvässä seurassa ja supernälkäisinä.  Koiratkin olivat sopivan väsyneitä rankan päivän jälkeen ja lyhyet yöunet nukuttiin rauhallisesti täydessä hiljaisuudessa. 

Sunnuntaina Tinjan kehä oli jälleen viimeisenä. Olin hukannut lauantaina harjan jonnekin joten kävin ostamassa uuden (pinkin!) tilalle. Myös karsta tuli ostettua, kun vanha on jo jonkin aikaa sitten hajonnut ihan vinksalleen. 

Nino-dalmis aloitti sunnuntaipäivän kivasti hienolla EH-arvostelulla ja luokkansa ykköseksi sijoittuen. Adya toisti eiliset sijoituksensa. Sheltit ja kessut olivat samaan aikaan, mutta Meelalla ja Mintulla meni upeasti jälleen (Meela PN2 kaikkine junnuherkkuineen ja Minttu PN3). 

Tinjan kanssa otin käyttöön Tastilta edellisenä päivänä saadut vinkit juoksuttamisessa (okei - kävelyttämistä se jo enemmän oli) ja nyt seisotuskin meni ilman mitään yökkökohtauksia. Paras narttu -kehässä pääsi tänään Siinakin mukaan mittelemään Tinjan sekä valion kanssa. Tinja sijoittui toiseksi valiokoiran ollessa jälleen ROP. 

Arvostelut saatiin Venäjäksi, jota itse en osaa. Paikan päällä sain kuulla jokseenkin korrektin käännöksen, mutta sitä ei tullut kirjallisena joten piti erikseen jälkikäteen haeskella kääntelijää. Jotain tämäntapaista käännöstä kaverilta sain: 

"Purento oikea. ?, ?, kaunis pää, oikeat jalat, kaulan lähtö oikea, kaunis turkki, liike samassa linjassa, hyvä energinen ja kaunis kävely"

ERI1, NUK1, PN2, SERT

Nyt on siis hommattu 2 x EE SERT ja mukavat arvostelut - mainiot tulokset turkkihuolista huolimatta! :) Sunnuntaina ei enää itelläkään ollut pää enää niin flunssasta sekaisin joten huippua. Päivän vielä kruunasi Adyan RYP4-sijoitus. Makeaa oli seurata junnukoiran menestystä noinkin harvinaisen rodun edustajana!

Näyttelyn jälkeen päivä jatkui vielä piiiitkälle yöhön. Koirat olivat ymmärrettävästi pääasiassa autossa, mutta eipä kukaan niistä valittanut - hienoja matkalaisia jokainen. Omistajat täyttivät vatsansa hesessä kielimuurien kanssa taistellen (ja kielimuurista riippumatta minulta ja Reetalta jäi ranskalaiset aluksi saamatta niin kesti  vielä vähän pidempään muutenkin). Maksimarketissa osteltiin tuomisia laukut täyteen ja sitten seikkailtiin hiljakseen laivalle. Laiva lähti puoli yhdeltätoista ja siinä vaiheessa kaikki jo oltiinkin nukkumassa käytäväpenkeille. ;)

Laiva oli sen verran myöhään Helsingissä, ettei Tampereelle enää päässyt julkisilla. Senpä vuoksi Tinjan kanssa matkattiin Joensuun porukan autossa vielä Heinolaan ja jäätiin siellä pois noin kolmen aikaan. Maanantaina väsyneinä busseiltiin Kissanmaalle omaan asuntoon ja paluu arkeen esseenpalautuksen ja parin tentin muodossa laski jalat rytinällä takaisin maahan. 

Hurjan kiva reissu oli! Ja kahdesta sertistä voinee päätellä, että taatusti ollaan vielä uudestaankin menossa. ;D Ehdokkaita seuraaviksi matkaseuralaisiksi? 

Kuvat on otettu Lauran kameralla ja vaihtelevalla kuvaajakokoonpanolla. Valtaosa kuitenkin (c) Laura P.

Hiihtoloma

Heinolassa, yllättäen. Melko jännittyneissä fiiliksissä saa itse olla kun perheenjäsenillä on influenssaa ja itse pitäis olla mieluusti ihan terveenä ensi viikonloppuna Virossa. 

Menneen viikon aikana käytiin päivää ennen lomille lähtöä moikkaamassa Jennyä ja Kutia. Reissun oli alunperin tarkoitus olla jäällä seikkailua, mutta hetken päästä rannasta jää alkoi vaikuttaa epäilyttävän vetiseltä ja päästeli hurjia ääniä. Poistuttiin melko nopsaan siis. Tinjalla kuitenkin oli ilmeisen kivaa se pienikin hetki minkä sai vapaana irrotella. 

Muuten vaan lenkkeilykin katkesi lumimyräkän vuoksi joten loppupäivä meni sisätiloissa. Tinja yritti aika ajoin liehitellä Kutia leikkimään, mutta antoi sentään isännälleen rauhaakin. 

Kiitokset Jennylle ja Kutille (ja Janessalle) tapaamisesta, ensi kertaan! :)

Lomaillessa ei olla mitään hurjan jännää Tinjan kanssa tehty. Se on saanut riehua vuoroin kaikkien vanhempieni koirien kanssa - Sipen erityisesti. Veljenlapsieni vahtimista siinä sivussa. 

Talvimeininkejä

Eipä oo mitään superjännää tapahtunut. Jonkin verran tokoa - aika monta viikkoa jäi pois pakkasrajojen paukkuessa - ja runsaasti koirapuistoilua. Tinjan uusi superrakkaus on jäähallin parkkipaikka. Koirapuistoon sen lävitse asiallisesti käveleminen tuottaa nykyään suunnattomia vaikeuksia kun neiti haluaisi vain kieriä selällään ja hinkkailla naamaansa parkkiksen ohueen lumikerrokseen. Pitäis päästä jäälle tai jonnekin hengaamaan sen kanssa ilmeisestikin!

Melkoisia ailahteluitakin on ollut tammikuun mittaan. Yhden viikon Tinja oli oikein supersosiaalinen ja reipas koirapuistossa ja kaikkialla muuallakin, sitten seuraavalla viikolla se olikin yhtäkkiä hermoileva ja haukkui paljon herkemmin.
Nyt ollaan taas tasaannuttu normaalieloon ja haukkuminenkin rajoittuu jälleen puistossa tulijoiden ja menijöiden vahtimiseen.
Eilisellä tokotunnilla Tinja oli kyllä ihan ylikierroksilla oltuaan koko päivän yksin kotona aina treeneihin lähtöön saakka. Keskittymiskyky oli nollissa... liikkeet se kyllä teki reippaasti, mutta unohti ne heti saman tien ja esim. paikallaolo tuotti ennennäkemättömiä vaikeuksia. Turhauttavalta tuntui, mutta kyllä me seuraamista (käännöksiä lähinnä) saatiin treenailtua ihan OK:sti ja hyppyesteellä käyminenkin oli varmasti hyödyksi.
Paikallaolot on kyllä koti- & normilenkkeilyolosuhteissa menneet kivasti nykyisin, vaikkei noissa yksissä treeneissä loistettukaan. Iltaisin harjoitellaan tuossa viereisellä puistopolulla kun ei vastaantulijoita ole kummemmin. Koirapuistossa ollaan treenailtu myös jos ollaan yksin oltu toisella puolella ja toisella puolella on ollut koiria sopivasti häiriötä tuottamassa. Voisi varmaan muutenkin kokeilla lisätä häiriötasoa.

Ei nyt kummempia kuulumisia tällä kertaa. Omistajaa riivaa hirveä chilla- & koirakuume, voisko joku sammuttaa sen?

Kuvapäivitys II

Koska olin huono ja unohdin kameran johdon vanhemmilleni viimeksi enkä saanut siirrettyä näitä kuvia ennen kuin nyt, niin tulee taas massaisa kuvapäivitys.
Tokotreenailutkin alkoivat, ollaan 'vasta' siis alkeiden jatkokurssilla. Hyppyä, paikallaanmakuuta&istumista, luoksetuloa ja ohitteluja harjoiteltiin. Kuten saatoin aavistellakin, Tinja järkyttyi alkuun hyppyesteestä. Kauhistuksestaan toivuttuaan se tajusi kuitenkin pointin ja sen jälkeen riemua taas riitti. Kaikki muut jutut menivät oikein onnistuneesti, paikka-käskyssä ei ole ongelmia ja luoksetulossa on vielä hieman haparointia sivulle kiepahtamisessa. Sipen kanssa tokoiluja muistellessa Tinja on huomattavasti kärsivällisempi ja keskittyy yksinomaan ohjaajaansa. Hiljaisempikin Tinja on - miten hämmästyttävää (tai sitten ei).

Kyllä me vielä edetään, vaikka muuttojen ja autottomuuden ja vähäisen rahallisuuden vuoksi kovin rauhallista tahtia...

Sipe