Best in -pentunäyttely

Helsingin messukeskuksessa, tuomarina Jussi Liimatainen.

Tänään tavattiin myös toinenkin veli, Toni, joka oli Tinjaa ja Leoa isompi ja muutenkin erilaisemman näköinen. Hieno poika kylläkin. Leo toistikin oitis edellispäivän tulokset olemalla urosten paras ja myöhemmin VSP. Toni oli toisena.
Tinja niinikään sijoittui lauantain mallin mukaan olemalla narttujen toinen ja KP.
"Hyvä neliömäinen yleisvaikutelma. Pyöreät silmät ja kookkaat korvat. Erittäin hyvä kaula ja ylälinja. Niukasti kulmautunut edestä, voimakkaasti takaa. Hieman epävakaat etuliikkeet, erittäin hyvät takaa."

Tinja osallistui vielä kasvattajaryhmään ja jäimme odottelemaan iltapäivän isoja kehiä. Niiden viimein neljän aikoihin alkaessa (kessukehä oli ollut aamusta) Tinja oli jo astetta väsyneempi ja levottomampi, mutta kulki kuitenkin hienosti. Seisominen vain meinasi haparoida kun kehän laidalta yleisöstä pikkulapset kurottelivat taputtelemaan laitimmaisena ollutta Tinjaa.
Turhaa ei kuitenkaan päivän odottelu ollut kun tuloksena oli BIS1-kasvattajaryhmä.

Tampere pentunäyttely

KYLMÄ!
Siihen pystyi sentään varautua pukeutumalla lämpimästi mutta kyllä sitä silti sormet oli ihan jäässä kun piti hanskat ottaa pois koiraa harjatessa ja hrrrh. Kessuja oli 13, joista narttuja 6. Tinja oli varsin rauhallisesti kaikesta ympäröivästä jännyydestä huolimatta, vähän jopa arasteli vieraita ihmisiä.
Päästiin myös tutustumaan velipoika Leoon, joka ryhdikkäänä sijoittui urosten parhaaksi ja oli VSP.

"Vaalea hopeanharmaa, vaaleaa selässä. Musta maskikuvio. Hyvä pää. Hieman pyöreät korvankärjet. Mittasuhteiltaan oikea runko. Hyvät raajat. Hieman lyhyt pentukarva. Lyhyt häntä. Käyttäytyy tarkkaavaisesti. Takaraajojen liike hieman harppovaa."
 Tinja sijoittui narttujen toiseksi ja sai KP:n. Erittäin mallikkaasti siis meni :) Esiintymisessä nyt olisikin ollut petrattavaa, mutta ensimmäinen kertahan tämä olikin.
Tuomarina oli Pekka Kortekangas.

Talvi tänne tack

18.11. jälleen saatiin lumipeite maahan ja siinähän olikin sitten koirilla syytä mennä sekaisin. Tinja pääsi pitkästä aikaa touhuilemaan Sipenkin seurassa ja tuloshan oli seuraavanlaista;


Pakko myös todeta, että jos Sipe on luokiteltavissa ahneeksi, niin Tinja on kyllä moninkymmenkertaisesti pahempi otus. Tuohan vetelisi yhdellä nielaisulla alas vaikka mitä! Tänään oli varmasti suurin kauhunhetki asian suhteen kun neiti yritti ahmaista suuhunsa veitsen, jolla juuri oli leikelty lihaa. Onneksi sentään oli varsi edellä sitä nielaisemassa niin ehdin ilman suurempia vahinkoja kiskoa ulos, mutta... järkyttävää!

Pyhäinpäivän pipi

Olisi sitä kivempiakin tapoja viettää pyhäpäivä kuin istua keskipäivästä iltaan päivystävän eläinlääkärin vastaanotolla Lahdessa. Mutta minkäs teet.

Perjantaina alkoi nilkuttaa jalkaansa, aluksi ei kovinkaan pahasti - kunhan välillä nosteli ilmaan. Sitten se nopeasti muuttuikin pahemmaksi eikä loppuiltana suostunut laskemaan tassuaan lainkaan maahan. Yöllä heräili monta kertaa ja vinkui ja halusi tulla viereen.
Lauantaina sitten tosiaan varattiin aika Lahdesta ja jollain ihmeen konstilla selvisin perillekin (okei navigaattorilla ja parilla harhakiertelyllä pitkin keskustaa kun ei ollut hajuakaan parkkipaikoista).

Ja kun oli yksi päivystäjä edustamassa laajaa aluetta niin jonotus piteni päivän mittaan, pari leikkauspotilasta oli hoidettavina välittömästi. Siinä sitten istuskeltiin kaksi ja puoli tuntia, Tinja nukahteli ja heräili kun joku tuli sisään ja olisi halunnut nilkuttaa kaikkien vieraiden luokse rapsuteltavaksi.
Eläinlääkäri sitten tutki jalkaa, ranne oli jäykkä ja kipeä ja naksahteli hieman. Tinja rauhoitettiin ja otettiin röntgenkuvat jaloista, ei ollut onneksi murtumia tai muuta vakavampaa. Tukisidettä ja kipulääkkeitä sitten vain. Ja varmastikin haastavimpana - viikko lepoa ja pelkästään hihnassa ulkoilua.