Jännää ilmassa

Tokon alkeet on edenneet. Tinja ottaa perusasentoa paljon hallitummin ja on erityisen hohdokas paikallaanoloissa. Perusasennosta maahanmenemisessä sillä on häikkää, vaikka se olikin ottanut pahaksi tavakseen mennä seisomastakin istumisen kautta maahan. Nyt ollaan saatu seisomasta maahanmenossa karsittua se istumisvaihe lähes kokonaan pois.
Luoksepäästävyyttäkin ollaan treenailtu, oishan se kiva jos koira pysyis istumassa siinä vieressä eikä tarvis jännäillä että vipeltääkö se nätisti moikkaamaan vai moikkaako riemupompauksen kera.


Tiistaina tehtiin tuttavuutta kääpiövillakoira Kutin ja omistajansa kanssa - vaihteeksi suunta koirapuistoon, näin yksipuolista se minun ja Tinjan ulkoiluelämä on. ;) Koirapuistossa oli pienten puolella melkoisesti porukkaa ja isojen puoli näytti tyhjältä niin kokeiltiin mennä sinne rauhassa tutustuttamaan kaksikkoa.
Ei se isojen puoli sitten tyhjä ollutkaan, iso ja riehakas vieras neitikoira pyyhälsi temmeltämään joukkoon. Tinja oli alku-ujostuksen jälkeen varsin ihastuksissaan uudesta leikkikaveristaan. Kuti-parka jäi pienikokoisempana seinäkukkaseksi, vaikka koittikin vetää huomiota erilaisilla dramaattisilla elkeillä äänistä aina ontumiseen.

Isojen riehujien lisääntyessä aidassa lähdettiin sitten pois ja jatkettiin Kutin kanssa iltaa vilkkailla puistopoluilla ja pikkuyksiössäni. Tinja oli kovin itsevarma kodinemäntä ja olisi kovasti halunnut vieraansa leikkivän kanssaan käymällä tuuppimassa tuota ja haukkumalla päin naamaa. Kuti ei leikkimään lämmennyt kuin Tinjan lelujen kanssa, mutta Tinja ignoretti tyystin osakseen saamansa murinaprotestit ja jatkoi iloista linjaansa. Sentään piti vähän kohteliasta etäisyyttä eikä ollut koko ajan iholla kiinni.
Kiitokset Jennylle ja Kutille tapaamisesta :)

Torstaina matkattiin vaihteeksi Heinolaan, koskapa perjantaille oli eläinlääkäri siellä. Terveystutkimuksia ja rokotuksia, joita en totta puhuen kyllä jännäillyt etukäteen kummemmin ja olin ehkä turhankin luottavainen. Polvilausunnoksi tuli 1/0 (mediaalinen), mikä toki harmittaa jonkin verran. Tinjalla ei ole koskaan ollut mitään häikkää polvessa eikä mitään vahinkoja ole tapahtunut missään vaiheessa pentuikää. Noh, ainakaan tuon ei pitäisi vaikuttaa eloon jatkossakaan millään muotoa, eiköhän harrastusura onnistu ihan hyvin.
Lonkista en uskalla sanoa yhtään mitään ennen kuin saan tulokset käsiini, kerron sitten. Niissä saattaa tulla jonkin sortin rokotusta "hieman matalista lonkkamaljoista", sen näkee sitten. Kyynärissä puolestaan ei pitäisi olla mitään häikkää.
Tinja ei olisi halunnut nukahtaa tutkimuksia varten ja sille lisäiltiin suoneen rauhoittavia vielä röntgenhuoneessakin. Sieltä tultuaan neiti yhäkin itsepintaisesti puisteli päätään ja heilutti korviaan äkillisille äänille ja autoon päästyään nosteli jo päätään vaikka herätyspiikkejä tai mitään ei ollut annettu. Autosta päästyään seisoskeli ja käveli ominkin jaloin, hieman haparoiden sentään.

Riittäskö jo sateet?

No ei riittäs.

Aloiteltiin Tinjan kanssa tokon alkeitten ryhmässä. Ryhmässä on mennyt ihan mallikkaasti, etenkin vapaa-käskyn käyttö on valottunut nyt itsellenikin tehokkaammin kuin aiemmin. Tinjakin on kehityskelpoinen yksilö, mitä nyt piti aloittaa maahan-komennon opettaminen uudestaan kun tuo on näköjään ajan saatossa muuttanut 'huomaamattani' liikesarjansa niin että käy ensin istumaan ja siitä vasta maahan...
Bussimatkat kurssille on olleet vähän enemmän hampaidenkiristelyä. Kummankin tunnin jälkeen olen myöhästynyt n. kymmenellä metrillä parhaasta paluubussista, kivaa! Sitten pitänyt ootella tunti bussia ja päässyt kotiin vasta pimeällä huoh. Auto ois ihan jees.
Iloinen kyllä olin siitä että Tinja osaa nyt mennä paikallisbusseihin kivasti, itse astelee sisään ja tepastelee kauniisti bussin keskiosaan. :) Aiemmin sain kantaa koiran sisään.

Viikonloppuna käväistiin vaihteeksi Heinolassa. Tarkoitus oli ottaa kuvia kummastakin kessusta, mutta kas...