Kuvia 2

Kuvia

Olen ite ollut jo pitkään kipeänä joten mitään erityistä ei ole päässyt tapahtumaan. Hieman tokoliikkeitä olen kuitenkin käynyt Tinjan kanssa läpi (sivulletuloa, seuraamista, paikallaoloa) ja Sipen kanssa kertaillut koko ALO-settiä hyppyä lukuunottamatta. Ihanaa välillä tehdä tokotreeniä tuollaisenkin kanssa, joka osaa kaiken jo valmiiksi ja tottelee salamana. ;) Tinjakin kyllä herättänyt ihan uuden asenteen esiin ja muuttunut paljon läheisyydenhaluisemmaksi ja kuuliaisemmaksi.

Mennyttä ja tulevaa vuotta

2010 olikin jännä vuosi. Sipen kanssa käytiin vain kolmissa näyttelyissä kevään puolella, tasaisella EH-linjalla mentiin - samaan tulokseen voikin pyöristää oitis koko Sipen näyttelyuran. Laihduttamaankin ryhdyttiin, nopeasti saatiin parit kilot pois ja nyt yritetään yhä pitää kevyttä ja hieman alaspäin menevää linjaa. Nutrolin-öljyä kokeilin syksyllä josko sillä saisi kesän helteissä kurjaksi menneeseen turkkiin jotain järkeä ja sehän olikin hurjaa litkua! Ei tarvinnut kauhean montaa viikkoa laskea kun saattoi jo ihastuksissa hipelöidä ihan uudentuntuista karvaa.

Tinjan tulo taas ei tosiaan ollut mikään pitkällä aikavälillä harkittu juttu. Toki olin aiemminkin miettinyt että haluaisin kyllä opiskeluajoillekin koiran. Todella tyytyväinen kyllä olen Tinjaan, pentuaika on ollut antoisaa ja hauskaa. Hirveästi en ole vielä neitiä kouluttanut - istu, seiso, maahan, tänne, sivulle, paikka sujuvat kaikki jotenkuten ja lisäksi se tunnistaa kaikki lelunsa nimiltä ja 'etsi'-sanalla tuo haluamansa lelun luokseni. Kahdessa pentunäyttelyssä käytiin, molemmissa hienosti narttujen toisena kunniapalkinnon kera joten ei mitään valittamista. Opettavaista oli niin minulle kuin Tinjallekin. Olen esittänyt vain Sipeä ja Jopea, joista ensimmäinen on erittäin energinen ja reagoi hieman kaikkeen ympäristössään ja jälkimmäinen taas on juro, lötkö paimenkoira. Jopen ja Sipen jäljiltä ehkä hieman liikaa varustauduin pitämään hihnaa kireällä ja jakamaan komentoja ja varautumaan siihen että koiran päähän pälkähtää jotain muuta kesken kaiken. Tinjahan olisi mennyt ylväästi paljon vähemmälläkin, jooo!

2011 olisi tarkoitus yhä käyttää kaikkia koiria muutamissa näyttelyissä, Tinjaa varmaankin eniten. Itsellä kylläkin kirjoitukset ja paikkakunnanvaihto tiedossa ja ties mitä hurjaa joten en laita tavoitteita korkealle. Sipeäkin haluaisin kuitenkin päästä esittämään nyt kun sillä on turkki taas uudessa kuosissa. Jope taas olisi sertiä vaille valio joten peukkuja pystyyn. Valioitumisen jälkeen Jopella olisikin luultavasti edessä kastrointi ja turkinkin pätkiminen, lisäksi jatketaan kilpirauhasarvojen seuraamista.
Tinjan kanssa katsellaan jos tulisi TOKO-kursseja näkyviin, jos ei niin ainakin koirakoulun puolella pystyy ALO-liikkeitä treenailla muiden seurassa, vaikkei siellä meno olekaan niin tavoitteellista ja tarkkaan syynättyä.
Ja syksyllä sitten uudella paikkakunnalla (ellen sitten jää kokonaan ilman opiskelupaikkaa) uudet kuviot ja uudet koirapiirit.

Pentutreffailua taas

 Petraa ja kumppaneita jälleen katselemassa, tällä kertaa tosin mentiin koiratarhaukselle (jossa alkoi näkyä muita koiria vasta kun me oltiin lähdössä pois). Kauhean kauaa ei voinutkaan olla kun koirilla meni tassut ihan jäähän ja leikkikin hyytyi siinä samassa, joten jatkoja mentiin pitämään Petralle sisätiloihin.