8,5kk

Pakkaspäivinä

Ystävänpäiväkessut

Ruotsin yo-kuuntelun jälkeen on kiva päästä touhuilemaan koirien kanssa, tai okei laittaa koirat melskaamaan keskenään. Sipe ja Tinja innostuivatkin leikkimään oikein kunnolla - piti jättää leikki kesken kun oli aikarajoitus määritettynä pihallaololle. No, ainakin kummallakin oli kivaa.

Lisäksi pari yksittäiskuvaa kummastakin ihan linkkeinä vaan:
Sipe
Sipe juoksee
Tinja
Tinja 2
Tinja juoksee

Hankihirmu

Kun nyt päästiin vauhtiin keskustassa käppäilemisessä niin käytiin sitten vielä pari kertaa uudestaankin. Tinja ei enää hätkähdellyt mitään ja kulki kaikin puolin mallikkaasti. Näyttelytreenejä hieman otettiin eikä ympäristö haitannut Tinjaa lainkaan. Olisi kivaa jo päästä treenailemaan tokoa ryhmän kanssa, mutta pitääpä yhä odotella.

Hieman ankeaa on ollut kun täällä kodin lähellä hanget on niin hurjat ettei niissä paljoa kuljeta. Nyt kuitenkin uhmattiin Tinjan kanssa lumimassoja - okei minä uhmasin, koska hanki kesti Tinjan painon muttei minun - ja raahauduttiin mökille lammen jäälle. Siellä oli Tinjan ihan hauska vipeltää.
Kuvaaminen ei tietenkään onnistunut kauhean loistokkaasti joten siltä kannalta ei reissu ollut kaiken sen rämpimisen arvoinen. :')

Ylimmät kuvat on otettu hieman aiemmin viikolla ihan aamuauringossa. 

Kamahaaste

( Ohoh vaihdoin muuten blogini niin, että ilman tunnustakin voi kommentoida. En tiennytkään moisesta rajoituksesta. )

Lauantaina käytiin isotätini 90-vuotissyntymäpäivillä. Tinjaa ei raatsinut koko päiväksi jättää yksin kotiin joten se lähti mukaan matkaan ja otti koko päivän mukavan rauhallisesti - niin kolmen tunnin automatkat kuin paikan päälläkin. Osan juhlasta odotteli autossa, mutta vapaamman osion alkaessa Tinjakin pääsi tutustumaan porukkaan. Hauskasti paikan päällä oli myös ehkä vuoden tai parin ikäinen Tinja-niminen ihmislapsikin. Nimikaiman lisäksi löytyi paikalta toinen koira, aikuinen brasilianterrieri, joka tosin tyytyi lähinnä näyttämään hampaitaan joutuessaan silloin tällöin naamatusten Tinjan kanssa. 

Haaste otettu vastaan. Eli esitellä koiran roinavarastot, hohhoijaa.

Pantoja ja valjaita. Valjaat eivät toki ole kaikki yhden koiran. Mustia ja isoja käytän isän laikaa ulkoiluttaessani, löytyi joskus alelaarista naurettavan kepoisaan hintaan ja sopivat Metelle hyvin. Punaiset ovat Tinjan, pehmeät Hurtan valjaat. Ruskeat Hurtan valjaat puolestaan Sipen. Jopellakin oli omansa, mutta se tuholainen rikkoi ne jotenkin kummassa.
Puolkurkkareita löytyy useita, nopeita käyttää. Kaikki ajoilta ennen Tinjaa, ruskea ja musta ostettiin joskus edesmenneiden koirien aikoihin ja nyt siirtyneet mystisesti minun tavaralaatikoihin. Pienempi kuitenkin sopii hyvin Tinjalle, kuten tuo pehmustettu Hurtan versiokin. Ruskeaa nahkaista käytän jos Jopea joskus satun kuljettamaan. Pieni punainen keskellä oli pentupantana Jopella ja Tinjalla.
Ohut metallinen ketju on kessuilla näyttelyissä.

Hihnoja.  Musta noutajahihna on mystisesti jossakin (luultavasti mökillä), mutta näillä pärjää. Noutajahihnaa kuitenkin käytin Sipellä tokossa ja näppärä on joo. Tinjalla olen eniten käyttänyt ohutta keltaista, pitkää hihnaa. Kevyt ja helppo mukana. Sipellä puolestaan mustaa nahkaista tai punamustaa. Niiden lähellä oleva lyhyt musta hihnanpätkä on turvavyö, joka siis valjaisiin kiinnitetään. Loput on näyttelyhihnoja. Musta ohut hihna jossain, sitä käytän eniten. Noita kahta mustaa olen kai Jopen kanssa käyttänyt. Tinja kävi 2010 loppuvuoden mätsärit ja pentunäyttelyt tuon harmaan ohuen kanssa.

Turkinhoitovälineet. Kynsisakset ja tassujen&kintereiden sakset käytössä lisäksi. Harvapiikkisellä kammalla ja harjalla siis eniten käydään turkkia läpi. Karstalla jalkakarvoja ja tiheällä kammalla korvantaustoja.

Sekalaista tavaraa... numerolapulle tasku näyttelyihin, Lahden KV:stä saatu makupalapussi (joita meillä on ties miten monta ja olen kavereillekin jaellut). Keltainen naksutin, jota olen käyttänyt pelkästään Tinjan kanssa. Oranssi side oli Tinjan nyrjähtäneen ranteeseen viime syksynä, ell antoi mukaan reilun tukisiderullan ja jäi loppurulla lojumaan.

Tinjan kupit. Mustaan ruuat ja keraamiseen oranssiin vesi. Tinja harrastaa vedellä melskaamista niin paljon että vesikupin on syytäkin olla reilun kokoinen ja painava.

Royal Caninin astia, johon mahtuu 15kg nappulasäkin sisältö. Tinjan ruuat siis siellä.

Metallihäkki, jota en jaksanut koota. Siihen sininen kangas päälle tuolla sisällä.

Citytreeniä

Heinolan keskusta ei erityisen vilkas mesta ole, mutta mentiin treenailemaan vaihteeksi siellä haahuilua Tinjan kanssa. Jäähallin tyhjällä parkkiksella myös kertailtiin käskyjä - ihan hyvin sujui hälinästä huolimatta. Tinja tutustui ohimennen yhden nöffin kanssa eikä oikein osannut valita halusiko leikkiä vai pelätä sitä isoa mötikkää.

Muidenkin ihmisten kanssa jäätiin välillä juttelemaan ja käytiin sekä eläintarvikeliikkeessä että kangaskaupassa. Ei kovin yllättävää että kaikki kyselivät rotua ja kertoivat sitten etteivät olleet koskaan kuulletkaan, mutta eipä ennen ole ihmiset alkaneet keskustella eurasiereista ja kysellä niiden yhteyksistä keeshondiin? Nyt tuollaisia eurasierista puhuvia eri tyyppejä tuli vastaan kolme.

Tinja sai omat valjaat, ei tarvitse pelkän puolikurkkarin kanssa elää nyt kun pentupannatkin ovat jääneet pieniksi.

Sipe & Jope

Ohoh kameran eteen osui muitakin eläimiä tällä kertaa. Tinjalle opetin tässä kotona vietettyjen päivien ratoksi ympäri kierähtämisen. Kuvissa esiintyvä kissa on vuoden ikäinen maatiaskissamme Aki.