maanantai 8. marraskuuta 2010

Pyhäinpäivän pipi

Olisi sitä kivempiakin tapoja viettää pyhäpäivä kuin istua keskipäivästä iltaan päivystävän eläinlääkärin vastaanotolla Lahdessa. Mutta minkäs teet.

Perjantaina alkoi nilkuttaa jalkaansa, aluksi ei kovinkaan pahasti - kunhan välillä nosteli ilmaan. Sitten se nopeasti muuttuikin pahemmaksi eikä loppuiltana suostunut laskemaan tassuaan lainkaan maahan. Yöllä heräili monta kertaa ja vinkui ja halusi tulla viereen.
Lauantaina sitten tosiaan varattiin aika Lahdesta ja jollain ihmeen konstilla selvisin perillekin (okei navigaattorilla ja parilla harhakiertelyllä pitkin keskustaa kun ei ollut hajuakaan parkkipaikoista).

Ja kun oli yksi päivystäjä edustamassa laajaa aluetta niin jonotus piteni päivän mittaan, pari leikkauspotilasta oli hoidettavina välittömästi. Siinä sitten istuskeltiin kaksi ja puoli tuntia, Tinja nukahteli ja heräili kun joku tuli sisään ja olisi halunnut nilkuttaa kaikkien vieraiden luokse rapsuteltavaksi.
Eläinlääkäri sitten tutki jalkaa, ranne oli jäykkä ja kipeä ja naksahteli hieman. Tinja rauhoitettiin ja otettiin röntgenkuvat jaloista, ei ollut onneksi murtumia tai muuta vakavampaa. Tukisidettä ja kipulääkkeitä sitten vain. Ja varmastikin haastavimpana - viikko lepoa ja pelkästään hihnassa ulkoilua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti