Viikko siitä kun ensi kerran majoituttiin Tampereelle. Tiistaina palailtiin taas tänne. Nyt kun Tinja tajusi ettei kyse olekaan vain pikku vierailusta niin sen luonne on hieman muuttunutkin. Sisätiloissa se on rauhallinen ja hiljainen yhäkin. Ensimmäinen postin tuleminen tosin sai aikaan melkoiset murinat, mutta muutoin. Sen jälkeen olen itse testaillut änkeä poissaolojeni jälkeen tavaraa postiluukusta sisään ja soitella ovikelloa jne. Ovikellolle se haukahti yhden kerran ja hiljeni sitten. Postiluukun ääniin ei ole reagoinut enää mitenkään.
Pihalle päästessä se osaa odottaa että päästään piha-aidan ulkopuolelle ennen kuin tekee tarpeitaan. Haukkumisen kanssa pitää vain tehdä hieman töitä, Tinja aloitti tämän viikon puolella hälytellä vastaantulijoista. Pyöräilijät se tosin jättää huomiotta, mikä vähän kummastuttaa. Heinolassa se haukkui juuri ne pyörät ja ignoretti kaiken muun. Jaa'a.
Vaihdettiin nyt sitten lenkkivarustus valjaista pantaan ja lyhyempään hihnaan ja tasku täyteen nameja. Sen jälkeen on alkanut taas sujua, vaikka vaatiihan tuo joka ulkoilutuksen muuttaminen koulutustunniksi itseltä keskittymistä.
Koirapuistossa ollaan käyty useampaan otteeseen. Tinja on jo reipastunut siellä, vaikka viihtyykin parhaiten silloin kun muita koiria on korkeintaan yksi. Isot koiralaumat menevät yhäkin sen ymmärryksen yli ja kessu vipeltelee jalkojeni taakse turvaan ja käy sieltä sitten laahustamassa muitten perään uteliaan, mutta varovaisen näköisenä.
Pikku haeskelun jälkeen onnistuin löytämään meille tokon alkeiskurssin. Ensi kuun alussa näyttäisi myös olevan mätsärit tuolla läheisellä parkkipaikalla. Ei siis tarvitse Tinjan pelkässä yksiössä muhia tätä syksyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti