Kuten ennakoinkin, Tinjalla ei ollut vaikeuksia ekana päivänään kerrostalossa. Muiden purkiessa muuttokamoja neiti ryömi pahvilaatikoiden päällä ja nakerteli luuta ja kanniskeli kissapehmoaan. Hissiäkään ei arastellut yhtään.
Pihalla iski sentään pienoinen levottomuus ensimmäisen lenkin aikana kun oli uusia juttuja - lastenvaunujen ohittamista ja vilkas tenniskenttä. Siinä olikin päivän ainoat haukahdukset.
Vastaan tuli myös tuntematon mies, joka erehtyi luulemaan Tinjaa joksikin toiseksi lähitienoon keeshondiksi. Sääli, ei saatu tarkemmin selville kuka tuo mystinen kloonikoira oli. Tinjaa hieman ujostutti kun vieras ihminen lähestyi sitä yllättäen hyvinkin tuttavallisesti ja puhui kuin vanhalle ystävälle.
Noiden jännyyksien jälkeen jatkettiin kävelyä ihan lähellä olevaan Hakametsän koirapuistoon. Ihan eri luokan puisto oli kuin mihin Heinolassa totuttiin! Paljon helpommin löydettävissäkin. Tinja jatkoi siellä varovaista linjaa, vaikka kokeilikin vähän leikkiä.
Muuttolaatikoiden purkamista ja huonekalujen kokoamista jatkettiin aina alkuyöhön saakka useamman ihmisen voimin, sitten luovutettiin ja porukka lähti. Väsähtänyt kessu nukahti oitis ja nukkui yönsä tyytyväisenä lukuunottamatta yökolmen hetkiä jolloin seinänaapuri teki äänekkään kotiintulon. Siihenkin Tinja lateli vain lyhyen ja hiljaisen tuhahdus+murahduksen, hyvä koira jee.
Seuraavana päivänä kaikki talon äänet - lapsen parkumiset, muiden koirien haukkumiset, töminät ja kolistelut Tinja suodatti ilman pienintäkään tuhahdusta.
Yksi päivä paikkojen fiksailua jäljellä ja sitten palaillaan taas pariksi päiväksi Heinolan puolelle, mutta hyvä fiilis jäi näistä muutamista päivistä Tampereella. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti