Heinolan näyttely

Tinja on saanut nostettua egoaan Tampereen puolella, nyt se ei enää koirapuistoissa jää massankaan keskellä pelkäksi seinäkukkaseksi. Isoja koiria kyllä varoo vähän eikä oikein tiedä miten leikkisi niiden kanssa, mutta kaikki muut on neidin mielestä jo kivoja.
Haukkumista en ole saanut kitkettyä pois jos lenkkipolulla tulee toisia koiria vastaan. Ihmiset se osaa nyt ohittaa hiljaa ja kauniisti joten suunta ei voi olla ihan huonokaan. Aika monta kertaa ollaan koirienkin ohi päästy hiljaa sentään ja Tinja hiljenee kyllä muutenkin oitis kun vieras koira on jäänyt meidän taakse.

Koirapuiston puolella Tinja pääsi viikon sisällä leikkimään kahden eri kessun kanssa, Miron (Ikurin Xmas Box) ja Lunan (Waatan Brassica). Tykkäsi kyllä kumpaisestakin tapaamisesta, vaikka Lunan hyperenergisyys menikin välillä Tinjan ymmärryksen yli... :)
Ja muunrotuisia leikkikavereita sitten on riittänytkin vaikka millä mitalla.

Perjantaina lähdettiin kohti Heinolaa, mikä ei ollut ihan yksinkertaisin matka. 2km matka bussipysäkille koiran ja kahden ison kassin kanssa ja urakan päätteeksi vastassa täysi bussi... Päästiin tuntemattoman herrasmiehen viereen istumaan onneksi, toivottavasti arvosti karvaista kengänlämmikettä kaksi tuntia. Tilaa oli todella vähän, mutta Tinja oli hienosti hiljaa ja rauhallisena koko matkan. Bussin käytävällä kulkeminen sitä jänskätti, mutta kyllä se omatoimisesti laskeutui Lahdessa ulos.
Siellä vaihdeltiin bussi lähes tyhjään, mutta ilmastoinniltaan erittäin kehnoon yksilöön. Mukaan tuli myös joku kääpiökoira, jolle neiti ego murahti tervehdyksen.
Loppumatkassa ei enää ollut mitään jännää, mutta täytyy sanoa että tulee kyllä tuskaa jos Tre-Lahti -välin linja-autot ovat aina tuota luokkaa. :|

Sitten siihen itse Heinolan näyttelyyn josta otsikko kertoikin joo! Sinne oli siis ilmoitettu äidin polski, jolla kaksi sertiä takanaan.
Valiota emme tälläkään kertaa saaneet, ERI1 ja siinä se. Tinjan otin mukaan turistiksi, jos vaikka sais vähän varmuutta tuohon vieraiden koirien kohtaamiseen hihnassa. Näyttelypaikalla Tinjalla olikin lystiä, se olisi halunnut leikkiä vaikka keiden kanssa (erityisesti Jopen, joka yhäkään ei arvosta Tinjan lähestymistä) ja jos aika kävi muuten pitkäksi niin hiekkakenttä olisi ollut kiva kaivettava jipii.

Kameran tosiaan unohdin tyylikkäästi Tampereelle. :)