Haavereita ja seikkailuja

Hommasin liivit veneilyä/uimista varten ja nythän Tinjaa ei pidättele enää mikään lampea valtaamasta ;D

Keskikesä aloiteltiin hautajaismatkan merkeissä. Sipe, Mette ja Jope jäivät kotiin tarhoihin, mutta Tinja tuli mukaan 3½ tunnin matkalle ja perillä sai aluksi viettää aikaa viileässä, tyhjässä tallissa yksinään ja loppupuolella sitten ihmisten seassa. Pari karjalankarhukoiraakin olisi ollut nähtävänä, mutta ne eivät neitiä kiinnostaneet pätkän vertaa. Lehmiä kohtaan se sen sijaan oli utelias, vaikkakin varovainen. Kierteli hieman kauempana ja sitten varovasti aina lähentyi häntäänsä heilutellen kunnes stoppasi noin puolen metrin päässä kokonaan.
Ennen reissua tuli (jälleen) todettua se ettei Tinjasta, Sipestä ja Jopesta taida saada kolmestaan toimeentulevia kavereita. Jope kyllä suhtautui vapaana loikkivaan Tinjaan ensin ok:sti, mutta Tinjan tultua kutsumaan sitä leikkiin puolalainen kävi murisemaan ja sitten riensikin isäkessu nopeasti 'puolustamaan' tytärtään. Varsinaista tappelua ei tullut, Sipe kiepautti heti murinaansa jatkavan Jopen maahan, mutta siinäkin konfliktissa Jope ehti nirhaista toista naamaan jotenkin.
Sipeltähän lensi sitten mukavasti verta kuononseudusta ja parin aivastelun jälkeen se oli sotkenut jo minutkin ihan punaiseksi, huhhuh. Siinä olikin sitten pesemistä kummassakin. Haavoja en saanut lopultakaan paikallistettua, mutta kaikki hampaat olivat paikallaan eikä selkeästi näkyvää ruhjetta missään ja vuotokin loppui aikanaan hyvin joten ei siinä sitten mitään.

Itse reissun jälkeen riitti sitten jälleen koira-actionia Meten karauttaessa vapaalle. Vanha laika ei jaksanut kirmailla 'kuin' nelisen tuntia vapaalla eikä ilmeisesti poistunut omista metsistä kauemmas, mutta vältteli silti kaikki kutsut. Naapurit bongasivat sen juomatauolta lammen rannalta ja sen jälkeen saatiin koira onnellisesti kotiin.

Sittemmin koiralauman keskuudessa on ollut rauhallista. Monta kertaa on käyty uimassa, liivien kanssa Tinja jaksaisi polskia vedessä vaikka miten kauan&kauas - sillä ehdolla tosin että ihmiset eivät ole kaukana. Sipeäkin käytin uimassa liiveillä, mutta sen kanssa homma oli työläämpi kun ensin piti avustaa sitä ylipäätään uintitekniikan löytmisessä ja sitten se olikin jo pian niin väsyksissä ettei viitsinyt kauempaa uitattaa, rapakuntoinen kaveri. Tinja puolestaan sai uutta jännää kokemusta veneilemisestä. Se oli alusta saakka rauhallisen utelias veneilijä ilman mitään ongelmia (ellei lasketa sitä että kannoin sen sinne veneeseen?).