Moi kaikki oon Tinja 16 viikkoa, iso siis jo! Tänää lähettiin yllättäen automatkalle, mutta tällä kertaa autoon lastattiin mun lisäksi Jope ja Aki! Jope on hassu koira, jolla on niin pitkä turkki ettei siitä oikein tiedä kumpi pää on kumpi. Eikä se tykkää musta vaikka kuinka kiltisti yrittäsin lähestyä, tai sitten vähemmän kiltisti - oon kokeillu olla tosi rajukin. Mutta ei se mitään, en aio lopettaa yrittämistä! Eilen se meinaan heilutti mulle häntääsä kun kävin pölläsee sen luun. Mutta sit kun aattelin mennä kiittää sitä luusta niin se lähti taas pakoon, eikä ees hippamielessä vaan ihan tosissaan höh. Outo otus.
Aki taas on kissa, kiva sellanen. Mä tykkään pusutella sitä kun se alkaa sitten kehrätä ja kelliä. Mutta nyt se ei kehrännyt ja kellinyt kun oltiin autossa vaan alko rääkyä ihan kun me oltas kuolemassa. Yritin kyllä kertoa sille että ei hätää - me meinaan nähtiin toisemme koko ajan, Aki oli pistetty sellaseen pikku laatikkoon jossa kalterit niiku mun kämppiksellä Ade-kanilla. Sit se pissas sinne hyi! Mulle on aina tolkutettu sisäsiisteydestä niin menin melkeen sekasin, mutta kuskina toimiva äippä vaan töni mut takas paikalleni.
Tällä kertaa ei mentykää kaverille tai muualle koirapaikkaan vaan eläintohtorille. Eli herkkuja tiedossa! Mulla oli tosi kivaa ja yritin kutsua kaikkia leikkiin, yksi ihminen sitten touhuskin mun kaa. Aki onneksi lopetti valittamisen, mä tykkään enemmän hiljasuudesta. Jopekin oli hiljaa koko ajan.
Ja niin mut taas nostettiin pöydälle. Päätinkin olla tosi nätisti paikallani jos sitten tulis nopeemmin herkkuja niinkun treeneissä. Se kiva tohtorityyppi tuli taas paijailemaan mua ja syynäs mun kitaa niin tarkkaan että alko jo hermostuttaa sellainen räklääminen - tykkäiskö sekään muka jos ronklaisin sen suuta?
Mutta sit tuli taas pöytä täyteen nameja! Niiden syömisessä menikin hetki ja heti sen jälkeen pääsin alas - menin heti moikkaa Akia ettei se enää hermoilisi. Sit ne ottikin Akin pöydälle. Onneksi se haisuli ei saanut herkkuja, ei ois ansainnutkaan.
Sen jälkee en jaksanutkaan enää seurata mitä ne oudot ihmiset touhus vaan touhuilin äipän kaa vaan. Ja sitten me kaikki lähettiin taas autoon. Aki oli taas ihan kauhea, mutta mä jaksoinkin olla nätimmin. Pääsinkin heti autosta leikkimään ja touhuamaan kaikkea kivaa. Akikin ois halunnut touhuta, mutta mä päätin olla huomioimatta kun se oli melkeen hajottanu mun herkät korvat matkalla!
Isä tuli onneksi mukaan touhuamaan joten ei tarvinnut olla yksin kun Jope oli taas ihan mälsä ja meni vaan heti pois. Isällä oiskin ollut energiaa vaikka millä mitalla, mä olin tällä kertaa se joka ekana väsy kaikkeen juoksemiseen ja melskaamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti