Sipehän taas ei malttaisi koskaan nukkua autossa. Jos on ollut erityisen pitkä matka, nukkuminenkin on hoitunut istuma-asennossa pää rinnalle retkahtaen.
Perillä olikin jännää kun oli vastassa kaikkea uutta. Ensimmäisenä shelttineiti Minttu, jonka kanssa suorittivat itse asiassa reissun ainoat leikkituokiot tuossa ensinäkemältä. Sen jälkeen Minttu esittikin pelkkää coolia talonemäntää ja Tinja sai tulla toimeen lelujen ja ihmisten kanssa, vaikka huoneistosta löytyikin muutakin eläinkuntaa rotista, hamsterista, kanista ja brasilianterrieristä.
Sen voi sanoa, että sunnuntaihin mennessä tuntui jo mukavasti käsissä jatkuva kolmannesta kerroksesta ulos pennun pissityksille ravailu.
Sunnuntaina oli Joensuussa mätsärit ja sinne mentiin (matka käsitti huiman yhden tien yli kävelyn). Tinja olisi kovasti halunnut alkuun leikkiä kaikkien kanssa, se luuli etenkin niiden koirien jotka murisivat sille olevan mitä mainioimpia seuralaisia. Mutta ei käytöksessä sinänsä mitään vikaa, ei haukkunut yhtään eikä vaikuttanut hermostuneelta mitä nyt vähän pelkäsiä paria eriskummallista rakennusta kehän ympärillä.
Itse kehässä oli oikein reippaana, ravaamisesta ei alkuun meinannut tulla pomppimista kummempaa, mutta iloisella esiintymisellä kuitenkin irtosi punainen nauha ja kolme purutikkua, jotka Tinja kantoi itse ulos kehästä ja teki oitis yhdestä tikusta selvää.
Punaisten kehässä neiti edusti jo huomattavasti paremmin liikkeitään ja päästiin kolmansiksi, saatiinpa siis kivoja matkamuistoja.
Sunnuntai-illasta majoituttiinkin taas uuteen paikkaan, jossa oli kaksi reipasta koiraherraa vastassa. Niiltä Tinja sai jopa huomiota osakseen ja saivat yhdessä hillua pitkin pihaa. Paikan kissat vain suhtautuivat pentuun huomattavasti epäluuloisemmin joten jotain välteltävää löytyi sieltäkin sentään.
Maanantaiaamuna lähdetiin ajelemaan takaisin kohti Heinolaa. Hyvinpä selvittiin siis tästä pidemmästäkin reissusta ja Tinjalle toivon mukaan oli hyötyä kaikista uusista kokemuksistaan.
Jopekin vaikuttaisi jo sen verran suvaitsevaisemmalta Tinjaa kohtaan, että olen pariin kertaan rohjennut päästää koirat hillumaan kolmestaan keskenään.
Kuvia löytyy vaikkapa seuraavasta osoitteesta (en nyt jaksanut tähän kaivella);
http://kuvablogi.com/blog/25778/17/
©Laura Pitkänen & Miia Matikainen
Sen sijaan laitan Jopesta&Tinjasta todistusaineistoa + vähän Sipeäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti