Tinjaa taisi taas ampiainen päästä pistämään, mutta nyt ei tullut sellasta valituskonserttia ilmoille kuin viimeksi enkä ole ihan varma mitä edes tapahtui. Neiti oli kuitenkin tinttaamassa ampiaista kuonolla maahan ja säpsähti kunnolla taaksepäin ja sen jälkeen vain nuoleskeli kuonoaan pitkän aikaa.
Ja koko elokuun meidän iltaulkoiluja on ollut ilahduttamassa hirveä sammakkomeri pihalla. Niitä on joka paikassa ja kaiken kokoisia, mutta eniten isoja. Ja nyt loppukuuhun mennessä Tinja on ottanut harrastukseksi säntäillä kääntämään niitä tassulla ympäri ja katsomaan kun kömpivät sitten takaisin oikein päin. Ehh?
Viikko sitten Tinja (viimein) tajusi maahanmenon idean ja nyt ollaan sitten hiottu sitä.
Jope väistelee yhä pentua, vaikka havaitessaan pennun kauempana heiluttaa kyllä häntäänsä. Sipellä ja Tinjalla ei ole ongelmia, Sipe sais minun mielestä pikemminkin hieman enemmän komennella.
Viikonloppuna Tinja pääsi näkemään isoveljen suomenlapinkoiran Papun. Papulla olisikin ollut energiaa ja leikki-intoa vaikka millä mitalla. Tinja heilutteli häntäänsä ja tykkäsi sekin uudesta kaverista, mutta ei niitä päästetty vapaasti keskenään touhuamaan. Tinjaa hieman hirvittikin Papun suunnaton innokkuus.
Taloon oli tullut myös uusi kissanpentu, jolla ei ollut aiempia kokemuksia koirasta joten alkuun se sähisi jo nähdessäänkin Tinjan. Hiljalleen Tinjaa alkoi väsyttää ja siinä vaiheessa kissakin alkoi rauhoittua ja kykeni toljottelemaan pentua ilman jatkuvaa pörhistelyä. Vierailun lopuksi pystyivät jo nuuskimaan toisiaan ilman kynsimisvaaraa.
Alla olevasta linkistä voi tsekata videokoosteen elokuun ajalta;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti