Korvat siis pysyvät jo tanakasti pystyssä. Seisomisharjotukset on vielä melkoista säätöä, mutta on se jo vähän tajunnut ideaa.
Tällä viikolla aloiteltiin myös kodin ulkopuoliseen maailmaan tutustuminen. Ensinnä käytiin naapurilla (meidän asuinseudun mittapuulla naapuri tarkoittaa kilometrin päässä saman tien varrella asuvia), automatka sujui nätisti, vaikka taisi pikkasen jännittää kuitenkin. Siellä oli lasten synttärit menossa joten huomio oli taattu. Nätisti kävivät silittämässä pentua. Hetken päästä Tinja uskalsi jo itsekin käyskennellä, mutta sitten melkein jo lähdettiinkin pois.
Seuraavana päivänä tutustuttiin Tinjan kanssa Citymarketin pihaan. Siellä oli myös toinen koira kulkemassa, mutta Tinjaa kiinnosti enemmän katsella lipputankoja ja mopoja eikä muutenkaan menty tutustuttamaan koiria keskenään.
Kotipiirissä on Sipe ja Tinja nyt alkaneet viihtyä keskenään, pystyy jo huoletta pitämään vapaana. Sipe, joka harvemmin tykkää koirien kanssa leikkiä, haukahteli innoissaan ja häntä heiluen pyöri piruettia pienoismallinsa perässä loikkien. Tinjasta onkin mahdottoman kivaa nyt kun isä antaa pusutella vapaasti ja kiipeillä pitkin kylkiä ja selkää. Sipe tosin on yhä jokseenkin sitä mieltä, ettei pelkkä pentu ole kivaa seuraa, vaan myös minut pitäisi saada mukaan riehumiseen.
Loppuun jotain kuvia tämän puoltoistaviikkosen blogihiljaisuuden ajalta;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti