Viimeiset hanget

Eilen tuli 10kk täyteen jipii jahuu. Neiti haluaa yhä pysyä pentuna, pentuvillaa on jäljellä pikkaisen eikä juoksuista tietoakaan.

Muutkin kun kerta ovat nyt koiriensa nimien lähtöperiä pohtineet niin iskenpä sitten minäkin. Sipestä lienee loogisempi aloittaa koska hän vanhempi. En muista kuka meidän perheestä Sipe-nimen valitsi, mutta meillähän yleisesti ottaen on seuraava systeemi ollut perheen yhteisten koirien nimien valikoinnissa; kukin ottaa pari haluamaansa nimeä, sitten pelataan korttia jokusia kierroksia ja nimiä karsiutuu ja voittonimet kiertävät kunnes on yksi nimi enää jäljellä. Sieltä se Sipe tuli lukkoonlyödyksi, muistaakseni itse vielä edustin sitä viimeisellä kierroksella.

Sipe-nimen esikuvana yllättävästi Sipe Santapukki, heinolalaisuus yhdistävänä tekijänä. Samaa rataa tuli sitten Jopen nimi (Jope Ruonansuu, heinolalainen myös).
Tinja taas oli ihan oma yksityinen päätökseni. Muutkin koirat olivat tuollaisia ihmisten nimiä niin etsin sellaista tällekin pennulle. Sattumalta sitten osuin monesti sellaisiin nimiin jotka putkahtivat ihan Tinjan lähiperheessä muille pennuille - Ruusa ja Kira kiersivät myös listalla. Tinka oli suosikkini, mutta Tinka-koiriakin löytyi sen verran että väänsin K:n J:ksi.

Sipellä ei paljoa lempinimiä ole, lähinnä Sips, Simba ja Sibelius livahtavat eri ihmisten suista. Tinjalla taas löytyy Sipenkin edestä; Tinde, Tinjuska, Tipu, Tiuppa, Tiukkis, Tirppa,Tintin...