...sitten marraskuisten pentunäyttelyiden. Ekalta näyttelyltä kyllä ihan tuntuikin, ei oikein sujunut meillä Tinjan kanssa ravailu mitenkäänpäin. Tinja sentään käyttäytyi nätisti koko päivän, mutta selkeästi sillä oli hurjaa ja välillä vähän pelottikin. Pariin päivään näyttelyn jälkeen ei ruoka maittanut ja näyttelynjälkeisen päivän nukkui melkein kokonaan. Olen silti tosi tyytyväinen kun ei arkaillut tuomaria lainkaan ja malttoi seisoa ryhdikkäästi.
"Sukupuolileimaltaan ja tyypiltään erittäin hieno narttu, joka myös esiintyy reippaasti. Todella sievä pää ja tumma pigmentti. Hienot sangat. Kaulassa ja rungossa hyvä ryhti. Vielä hieman suora edestä ja löysät kyynärpäät. Laadukas turkki. Kaunis keskiharmaa väritys. Hyvä häntä" Pekka Teini - ERI JUK1
Kyseessä oli siis Kokemäen ryhmänäyttely 2.4.
Seuraavan viikon aikana alkoivat lumet sulaa ja pihapiiriin tuli Tinjan riemuksi erittäin kesy mustarastas. Lintu poukkoilee mielellään meidän mukana pitkin pihaa ja antaa Tinjan tulla melkein kosketusetäisyydelle ja jos lehahtaakin pakoon niin yleensä liihottaa jonkun matkaa tietä myöten lähellä maanpintaa niin että koira vilistää perässä häntä heiluen. Kaikkea sitä näkeekin.
Perjantaina reissailtiin taas koko päivä, ihan Heinolan sisällä kylläkin. Alkupäivän Tinja sai viettää pienempien lasten seurassa ja hienostihan tuo kuunteli alle kouluikäistäkin komentajaa. ;) Ehkä laitankin veljenpojan handleriksi sijastani.
Suoraan lennosta sitten lähdettiin toisille tutuille, joilla vastassa oli alkutalvelta tuttu seropinarttu. Parin tunnin takapihaleikkien jälkeen oli hyvä lähteä kotiin rauhottumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti