2½

Tykkään kyllä itse kovasti siitä, minkä näköiseksi Tinja on kypsynyt. Henkinenkin aikuistuminen on ollut mukavaa. Todella leikkisä se on ja keksii kyllä kaikenlaista uutta, mutta on huomattavasti itsevarmempi nyt ja mukautunut päivien rutiineihin.
Tämän vuoden tavoitteita olisi näyttelypuolella valioitumishankkeiden edistäminen (viime vuoden saalis oli 2 vironsertiä, 2 varasertiä), tokossa päästä sinne ALO-kokeisiin asti. Syksypuolella jos saisi auton hankittua, niin auttaisi vielä enemmän harrastuspuolta - kenties voisi agistakin alkeita kokeilla ihan oman mielenkiinnon vuoksi (sekä seuraavan koiran varalle).

Syksy 2012

Olin tosiaan koko syksyn/alkutalven päivittämättä blogia, joten pitää kuroa reilusti umpeen. Aiemmin jäätiin siihen tilanteeseen, ettei ollut eläimille sopivaa kämppää. Loppusyksystä sellainen löytyi ja asuntoon olen oikein tyytyväinen (kehtaa kutsua vieraitakin ;D). Sijainnin katsoin eniten sen mukaan, että pääsee pyörällä kouluun ja on helppo ottaa äkkilähtö Heinolaan (pikavuoropysäkki ihan talon kohdalla).

Syksyllä käytiin Heinolan näyttelyn jälkeen vielä yksissä näyttelyissä (olikohan Hyvinkää tmv.?), joista napsahti ensimmäinen EH. Arvostelu oli silti ihan mukava, vaikka tulos oli Tinjan 'näyttelyuran' heikoin. Arvostelua ei nyt ole mukana enkä muista siitä mitään tarkempaa. Enkä sitä, mistä syystä tuli juuri EH. Saattoi liittyä siinä syksyn vaiheessa olleeseen huomattavan kevyeen turkkiin.

Marraskuussa oli tosiaan muutto ja välittömästi siitä toipumisen jälkeen Tinja aloitti juoksut. Koiraharrastuspuoli oli siis täysin jäässä koko loppuvuoden kotitreenailuja lukuunottamatta.

Joululoma meni Heinolan puolella. Saldona myös ensimmäiset kuvat koko siellä olevasta koiralaumasta yhdessä;

Kessuista fiini yhteiskuva;

Sipestä seisotus. Sipe täytti lokakuussa kuusi vuotta, jännää miten aika kuluu!

Ja kuva naamataulusta, joka on ehkä yksi suosikkejani nallemaisessa hellyyttävyydessään ja ikihymyssään.

Ja tyttärestä syksyisiä kuvia. Tinjastakin kuoriutui aikuisen näköinen.

Heinolan näyttely

Tänä vuonna kehtasi Tinjan ilmoitella kotipaikkakunnankin näyttelyyn, viime vuonna oli turkki ihan totaalisen kadoksissa loppukesästä. Nyt Tinja aloitteli vasta pari päivää ennen Heinolan näyttelyitä pohjavillan pudottelun joten jotain oli jäljellä kehääkin varten.

Näyttelypäivä oli sateinen, mutta muuten ihan mukava. Paikallisnäyttelyssä on tällaisella vähän pienemmällä paikkakunnalla mukava bongailla tuttuja.
Tinja esiintyi ihan riittävän hyvin, ei mitenkään parhainta antia tosin, hienot neidit ei tykkää ripottelevasta sateesta.

Heinola KR, 19.8.2012
"Ryhdikäs narttu, joka saisi mittasuhteiltaan olla hitusen tiiviimpi. Hyvä pää, hieman kookkaat korvat. Hyvä rungon vahvuus. Hieman pitkä lanneosa. Hyvät raajat ja kulmaukset. Hyvälaatuinen, kattava karva ja hyvin runsas häntä. Tasapainoiset liikkeet, edessä hieman löysyyttä. Miellyttävä ja ryhdikäs esiintyminen." Esa Ruotsalainen - ERI AVK1 SA PN2 VASERT

Siskopuoli oli ROP ja veli PU3, Tinjan tavoin varasertin kera. Kasvattajaryhmässä oltiin mukana ja tuli  KP (ja ROP-kasv.). Hieno perhe-edustus siis. :)

Kämpästä ei ole vielä kuulunut uutisia...
Chilloille koottiin niiden toinenkin häkki Heinolan puolelle, tilavampi ja fiinimmän näköinen kun on. Ihana pariskunta ovat kyllä, muuttuneet kesän mittaan yhä seurallisemmiksi. Tinja käy välillä vaihtamassa pusuja niiden kanssa kaltereiden välistä, tykkäävät kaikki toisistaan.
Ja minä tykkään kaikista kolmesta karvapallosta.

Yksinäistä

Odottelen opiskelijakämppää, joka ei ehtinyt vielä koulun alkuun mennessä tulla. Asun nyt sitten väliaikaisessa miniyksiössä, jonne ei voi koiraa tuoda. Tinja jatkaa siis lomanviettoa vanhempieni luona, kuulemma kiukkuillut jonkin verran tajuttuaan jääneensä nyt hieman pidemmäksi aikaa ilman emäntäänsä. Noh, onneksi tämän ei pitäisi hirveän pitkäkestoinen vaihe olla. Sitä odotellessa kokosin täällä erittäin hiljaisessa yksiössäni kännykällä kuvattuja kesäisiä videoita Tinjasta yhteen.

Kesä

Kesäksi ollaan eläinten kanssa muutettu Heinolaan. Kesäkuussa käytiin koirakoulussa pari kertaa tokojuttuja treenailemassa. Ne käväisyt sujuivat oikein hyvin, vaikka koiria ja häiriötä oli paljon enemmän kuin Tampereen tokokursseilla.

Tinja täytti 2 vuotta 11.6. Hieno koira siitä onkin kasvanut! Turkistakin on nyt kasvanut oikein kivan näköinen (ainakin vuodentakaiseen verrattuna).

Ja sitten muutamia kesäisiä kuvia. Tinjan lomanvietto on ollut uimista ja erilaisten ihmisten sekä koirien tapaamista. Juhannuksesta alkaen myös huomattavan paljon yksinoloa kun minulla ollut töitä ja työpäivät pidempiä kuin koulupäivät.

Sipellä puolestaan oli todella perusteellinen karvanlähtö

(c) Laura Pitkänen. Lahtimiittinki, kiitokset kaikille mukanaolleille! :)

Löysäilyn ja iloisten tapaamisten lisäksi ilmoitin Tinjan muutamaan näyttelyynkin. Nyt kun olisi autokin jopa käytössä.

Ensimmäisenä Leivonmäen ryhmänäyttely, joka oli 14.7. Tuomarina oli Raimo Viljanmaa ja kessuja oli 11. Oli oikein mukava nähdä Tinjan veli Leo (E. Lion) pitkästä aikaa, pojasta huomasi kyllä isänsä ja siskonsa piirteitä olemuksesta ja ulkonäöstä. :)
Sisarusten tulokset olivat hienot, Leo oli ROP ja tuli muotovalioksi! Tinja oli narttujen toinen ja sai varasertin.

Leivonmäki RN, 14.7.-12
"Sävykäs, tummanharmaa. Tehokas liike. Oikealinjainen nartun pää, korvat voisivat olla ylemmäs kiinnittyneet. Rungoltaan tiivis, mittasuhteet oikeat. Hyvät takaset, olkavarsissa löysyyttä. Hyvä eturinta. Selkeä, kauniisti sävyttynyt turkki. Hyvä häntä." Raimo M Viljanmaa - ERI AVK1 SA PN2 VASERT

Loput kesän näyttelyt ovat vielä edessäpäin ja tässä välissä olevana viikonloppuna on päivät menneet mustikoita poimiessa. Tinja on hyvä siinäkin touhussa ;)

Kevättä rinnassa

Niin omistaja kuin koiratkin tykkäävät aurinkoisista kevätpäivistä ihan hurrrrjasti! Tokokurssikin oli ja meni ja jos nyt alkuun tiivistän sieltä juttuja niin hyvin selvittiin kurssi loppuun. Paljon tehtävää on vielä jäljellä, mutta yhtä lailla paljon me kehityttiinkin. Etenkin ilman hihnaa ollessa Tinja on nyt paljon varmempi eikä muutenkaan enää kesken tokoilun hairahda haistelemaan maata tai metsästele olevinaan maahan tippuneita haamunamuja. Talvella kun saattoi olla vähän sellaisia piirteitä... ;)
ALO-liikkeistä parhaiten hallinnassa on luoksetulo, paikallamakuu, liikkeestä maahanmeno. Eniten treenaamista tarvitaan liikkeestä seisomisessa ja hypyssä. Loput liikkeet sujuvat häiriössäkin hieman vaihtelevalla menestyksellä ihan ok:sti.

Kurssi loppui varsin täsmällisesti samaan aikaan kun on alkanut ilmestyä juoksuista kieliviä merkkejä. Hajut kiinnostavat nyt kummasti ja lenkeillä merkkaillaan melkoista tahtia. Ehkäpä ensi viikolla.
Kesäksi varmistui töitä Heinolasta joten sinne suuntaamme koko kesäloman ajaksi. Viimeiset neljä viikkoa Kissanmaalla menossa siis... Syksyllä kun ois toiveissa opiskelijakämppä. Vuosi on kulunut nopeasti huh!
Kesällä Heinolassa katsellaan mahdollisuuksien mukaan sieltä aktiviteetteja Tinjan kanssa. Haeskellaan koirakavereitakin kenties?

Tokoilun lisäksi ollaan huhtikuussa Tinjan kanssa vierailtu Heinolassa sekä vastaanotettu kämppään uusia eläimiä. Chillat kotiutuivat joukkoon hyvin ja nyt riittää iltasin aina vilskettä toden teolla. :D Ihania ovat jokainen harmaa karvapallero.
Heinolassa touhuiltiin tutusti Sipen kanssa. Tinja olikin ihan hurjana koko reissun ajan, positiivisessa mielessä siis. Kuvatkin kertovat melko selkeästi kuvaa siitä ettei kessuneiti malttanut olla hetkeäkään neljä jalkaa maassa:

Myös jonkinlaista seisotuskuvaa yritettiin ottaa, ikää näissä noin 22 kuukautta. Hiljalleen se karvakin on kasvanut takaisin, huomaan.

Loppuja saman ulkoilun kuvia plus pari kuvaa uusista asukeista ihan linkkeinä vain:
Tinja, Tinja & Sipe, Tinja & Sipe (2), Tinja & Sipe (3), syksyinen kylpykuva, "Hei mikä tää on?", beige kaveri, harmaa kaveri, beige

Perheonnea

Meinaan Tinjan ja Sipen rattoisaa yhdessä kujeilua. Tinjakin pääsi vihdoin ja viimein käymään jäällä kun vanhempieni luona suunnattiin omalle lammelle. Lammen jää oli vielä oikein paksussa kunnossa kauttaaltaan. Siellä saivat kessut riehua oikein kunnolla - kameraa vaan ei sattunut mukaan. Kumpikin joka tapauksessa nautti tosi paljon päästessään juoksemaan kantavalla ja tasaisella hankipinnalla.
Kotosallakin noilla on synkannut tosi hyvin. Tinja osaa kyllä olla uskomattoman röyhkeä vaatiessaan isältään huomiota. Parhaimmillaan se kömpii Sipen selkään makaamaan ja roikkuu siellä kyydissä kunnes isäkessu ärsyyntyy ja heittää kyytiläisen selästään lähtien sitten jahtaamaan tuota takaa. Muiden perheen koirien kanssa Tinja jopa osaa säilyttää kunnioittavan etäisyyden, Sipe vaan sattuu olemaan niiiin spesiaalikiva kiusattava.

Tampereella ollaan keskitytty puhtaasti tokoilemaan. Tokotunnit ovat nykyisessä ALO-kurssissa aina suoraan pitkän koulupäivän jälkeen joten niillä saa toden teolla keskittyä rauhoittamaan energiaa pursuavaa kahelineitiä. Muutenkin on pitänyt tehdä hurjasti töitä liikkeiden eteen.
Liikkeestä seisomisessa Tinja tuppaa valumaan, luoksetulossa jäämään vinoon, luoksepäästävyydessä nousee tokotunneilla joka kerta seisomaan (pyrin siihen että istuisi koko ajan), seuraamisessa kulkee hitusen liian takana, paikallaolossa katselee tarkkaavaisena ympäristöä ja häiriöympäristössä ei kestä vielä todellakaan kahta minuuttia, hyppyliikkeen osaa vasta jotenkuten kotioloissa. Noihin ollaan erityisesti yritetty kiinnittää huomiota viime viikot. Sekä siihen, että yritän matkia tokotunnin olosuhteita suorittamalla kotitreenejä suoraan koulun jälkeen. Onneksi muina viikonpäivinä alkaa nyt koulupäivät helpottaa niin alkaa itselläkin olla enemmän intoa uhrata aikaa tiheisiin treenailuihin.
Kehitystä tapahtuu koko ajan, mikä tietty pitää motivaatiota ja iloista mieltä yllä. Tinja osaa olla tosi hurmaava silloin kun se keskittyy ihan sataprossasesti treenaamiseen. :) Saisi sellasen yhteyden vielä itse tokotunneillakin kokoaikaisesti päälle niin mahtavaa olisi.

Kuvia on tullut otettua monenlaisia maaliskuun aikana ja rysäytän ne nyt kaikki tähän.

Oli kiva myös pitkän ajan jälkeen fiilistellä tätä Tinjan pentuajan videota: http://www.youtube.com/watch?v=AKrE_c65ntk&feature=youtu.be